Esihenkilötyön merkitys työntekijän psyykkisen työhyvinvoinnin tukemisessa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Kaikkonen, Jenni (2026)
Kaikkonen, Jenni
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603023542
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603023542
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli tarkastella esihenkilötyön merkitystä työntekijöiden psyykkiselle työhyvinvoinnille sekä selvittää, millä käytännöillä tätä työhyvinvointia voi tukea. Työn tavoitteena oli tämän perusteella muodostaa synteesi tutkittavasta aiheesta, josta olisi hyötyä henkilöstöhallinnolle ja esihenkilöille.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä aiheesta oli jo saatavilla runsaasti monipuolista kirjallisuutta. Työssä koottiin ja analysoitiin aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja asiantuntijalähteitä. Työn tietoperusta muodostui psyykkisen työhyvinvoinnin eri osa-alueiden kuvaamisesta sekä esihenkilötyön ja johtamisen teoriasta. Teoriatiedon pohjalta analysoitiin sitä, miten esihenkilötyö vaikuttaa työntekijöiden psyykkiseen työhyvinvointiin.
Kirjallisuuden perusteella esihenkilötyöllä on merkittävä vaikutus työntekijöiden psyykkiseen työhyvinvointiin. Vaikutus ilmenee erityisesti työn tavoitteiden ja organisoinnin selkeyttämisessä, työn kuormituksen ja voimavarojen tasapainossa, arjen vuorovaikutuksessa sekä psykologisen turvallisuuden luomisessa työyhteisössä. Hyvien johtamiskäytäntöjen avulla voidaan vahvistaa psyykkistä työhyvinvointia tukevia ja kuormitusta ehkäiseviä keskeisiä voimavaratekijöitä. Psyykkistä kuormitusta lisää työhön liittyvät epäselvät odotukset, tuen puute sekä kontrolloiva johtaminen. Pitkäkestoisesti jatkuva kuormitus voi johtaa työuupumukseen. Työntekijöiden psyykkisen työhyvinvoinnin tukeminen on työntekijöiden, esihenkilöiden sekä organisaation yhteinen tehtävä.
Esihenkilötyön merkitys korostuu erityisesti arjen johtamiskäytännöissä, joiden avulla työn psyykkiset kuormitustekijät voidaan tunnistaa ja niihin reagoida riittävän varhaisessa vaiheessa. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan päätellä, että keskeisiä keinoja työntekijöiden psyykkisen työhyvinvoinnin edistämisessä ovat esihenkilötyön kehittäminen ja hyvien johtamiskäytäntöjen noudattaminen. Tämä sisältää muun muassa esihenkilöiden kouluttamisen kuormituksen merkkien tunnistamiseen sekä avoimen ja selkeän johtamistyylin.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, sillä aiheesta oli jo saatavilla runsaasti monipuolista kirjallisuutta. Työssä koottiin ja analysoitiin aiheeseen liittyviä tutkimuksia ja asiantuntijalähteitä. Työn tietoperusta muodostui psyykkisen työhyvinvoinnin eri osa-alueiden kuvaamisesta sekä esihenkilötyön ja johtamisen teoriasta. Teoriatiedon pohjalta analysoitiin sitä, miten esihenkilötyö vaikuttaa työntekijöiden psyykkiseen työhyvinvointiin.
Kirjallisuuden perusteella esihenkilötyöllä on merkittävä vaikutus työntekijöiden psyykkiseen työhyvinvointiin. Vaikutus ilmenee erityisesti työn tavoitteiden ja organisoinnin selkeyttämisessä, työn kuormituksen ja voimavarojen tasapainossa, arjen vuorovaikutuksessa sekä psykologisen turvallisuuden luomisessa työyhteisössä. Hyvien johtamiskäytäntöjen avulla voidaan vahvistaa psyykkistä työhyvinvointia tukevia ja kuormitusta ehkäiseviä keskeisiä voimavaratekijöitä. Psyykkistä kuormitusta lisää työhön liittyvät epäselvät odotukset, tuen puute sekä kontrolloiva johtaminen. Pitkäkestoisesti jatkuva kuormitus voi johtaa työuupumukseen. Työntekijöiden psyykkisen työhyvinvoinnin tukeminen on työntekijöiden, esihenkilöiden sekä organisaation yhteinen tehtävä.
Esihenkilötyön merkitys korostuu erityisesti arjen johtamiskäytännöissä, joiden avulla työn psyykkiset kuormitustekijät voidaan tunnistaa ja niihin reagoida riittävän varhaisessa vaiheessa. Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan päätellä, että keskeisiä keinoja työntekijöiden psyykkisen työhyvinvoinnin edistämisessä ovat esihenkilötyön kehittäminen ja hyvien johtamiskäytäntöjen noudattaminen. Tämä sisältää muun muassa esihenkilöiden kouluttamisen kuormituksen merkkien tunnistamiseen sekä avoimen ja selkeän johtamistyylin.
