Kokemuksia lasten resilienssiä tukevista tekijöistä konfliktialueilla
Juntunen, Marianna (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602273499
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202602273499
Tiivistelmä
Maailmassa on enemmän sotia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen. Konfliktit vaikuttavat lapsiin ympäri maailman. Vuonna 2023 kuudesosa maailman lapsista eli konfliktialueilla. Maailmanlaajuinen huoli katastrofien, sotien, poliittisen väkivallan, pandemioiden, kaltoinkohtelun ja muiden ihmisten kehitystä ja hyvinvointia uhkaavien ilmiöiden seurauksista on lisännyt kiinnostusta resilienssitutkimusta kohtaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata lasten ja vanhempien kokemuksia lasten resilienssiä tukevista tekijöistä konfliktialueilla. Tavoitteena oli lisätä ajankohtaista tietoa ja ymmärrystä lasten resilienssiä tukevista tekijöistä sekä tuottaa aineistoa konfliktialueilla toteutettavien resilienssiä edistävien toimien tueksi.
Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston hankinnassa käytettiin Cinahl, PubMed ja ProQuest -tietokantoja ja hakua täydennettiin manuaalihaulla valittujen tutkimusten lähdeluetteloista sekä Keenious -tekoälypalvelusta. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 8 alkuperäistutkimusta. Valittu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan lasten resilienssiä tukivat useat toisiaan täydentävät tekijät. Lasten ja vanhempien kokemusten mukaan keskeisiä lasten resilienssiä tukevia tekijöitä konfliktialueilla olivat fyysistä suojaa tarjoavien tilojen saatavuus, sosiaalinen tuki, lasten oma toimijuus sekä yksilölliset tekijät. Perhe, vanhemmat ja muut turvalliset aikuiset, kuten opettajat, olivat keskeinen tuki lapsille. Myös koulu toimi tärkeänä tukena konfliktialueilla, sillä se toimi sekä keinona ylläpitää toivoa että strategiana selviytyä haastavissa olosuhteissa. Lisäksi leikin mahdollistaminen ja mielekäs tekeminen suojasivat lapsia.
Vaikka aikaisempi tutkimus osoittaa, että sota ja sen seuraukset vaikuttavat lasten kehitykseen monella tapaa haitallisesti, opinnäytetyön tulokset osoittavat, että sekä lapset että lasten vanhemmat tunnistavat tekijöitä, jotka auttavat lapsia selviytymään konfliktialueilla. Resilienssiä on tutkittu paljon, mutta lasten oma ääni tutkimuksissa on edelleen aliedustettu. Erityisesti pienten lasten kokemuksista tarvitaan lisää tutkimusta.
Opinnäytetyö toteutettiin integratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Aineiston hankinnassa käytettiin Cinahl, PubMed ja ProQuest -tietokantoja ja hakua täydennettiin manuaalihaulla valittujen tutkimusten lähdeluetteloista sekä Keenious -tekoälypalvelusta. Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 8 alkuperäistutkimusta. Valittu aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan lasten resilienssiä tukivat useat toisiaan täydentävät tekijät. Lasten ja vanhempien kokemusten mukaan keskeisiä lasten resilienssiä tukevia tekijöitä konfliktialueilla olivat fyysistä suojaa tarjoavien tilojen saatavuus, sosiaalinen tuki, lasten oma toimijuus sekä yksilölliset tekijät. Perhe, vanhemmat ja muut turvalliset aikuiset, kuten opettajat, olivat keskeinen tuki lapsille. Myös koulu toimi tärkeänä tukena konfliktialueilla, sillä se toimi sekä keinona ylläpitää toivoa että strategiana selviytyä haastavissa olosuhteissa. Lisäksi leikin mahdollistaminen ja mielekäs tekeminen suojasivat lapsia.
Vaikka aikaisempi tutkimus osoittaa, että sota ja sen seuraukset vaikuttavat lasten kehitykseen monella tapaa haitallisesti, opinnäytetyön tulokset osoittavat, että sekä lapset että lasten vanhemmat tunnistavat tekijöitä, jotka auttavat lapsia selviytymään konfliktialueilla. Resilienssiä on tutkittu paljon, mutta lasten oma ääni tutkimuksissa on edelleen aliedustettu. Erityisesti pienten lasten kokemuksista tarvitaan lisää tutkimusta.