Tauottajamallin implementointi leikkaustoimintaan : tutkimuksellinen kehittämistyö

Abstract

Sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristö asettaa leikkausyksiköille samanaikaisesti ristiriitaisia vaatimuksia operatiivisen tehokkuuden lisäämisestä, kustannusten hallinnasta sekä henkilöstön työhyvinvoinnin tukemisesta. Taukojen toteutumisen puutteet voivat heikentää sekä toiminnan sujuvuutta että henkilöstön jaksamista. Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli tarkastella tauottajan roolin vaikutuksia leikkausyksikön operatiivisen toiminnan tehokkuuteen ja hoitohenkilökunnan taukojen toteutumiseen.

Opinnäytetyö toteutettiin konstruktiivisen tutkimusotteen mukaisena tutkimuksellisena kehittämistyönä. Kehittämisprosessi eteni pilotoinnista saadun palautteen analysoinnista mallin jatkokehittämiseen, implementointiin ja vaikuttavuuden arviointiin. Työssä hyödynnettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa, jossa määrällinen aineisto koostui leikkaussalien käyttöasteista, vaihtoaikamuuttujista sekä taukojen toteutumisen seurannasta. Laadullinen aineisto kerättiin anonyymilla palautekyselyllä ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella tauottajamallin käyttöönotto oli yhteydessä leikkaussalien käyttöasteen ja käyttötuntien kasvuun sekä potilasvaihdon kokonaisvaihtoajan lyhenemiseen ja vaihtelun vähenemiseen. Kirurgisten vaihtoaikojen keskiarvot eivät merkittävästi muuttuneet, mutta vaihtelun tasaantuminen viittasi prosessin ennakoitavuuden lisääntyneen. Taukojen toteutuminen lisääntyi selvästi ja suurin osa tauoista toteutui tauottajan avulla. Laadulliset tulokset osoittivat mallin lisänneen koettua oikeudenmukaisuutta ja työssäjaksamista, mutta myös mallin riippuvuuden riittävästä resursoinnista, koordinoinnista sekä johdon tuesta.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tauottajamalli toimii tarkoituksenmukaisena rakenteellisena ratkaisuna, joka tukee samanaikaisesti operatiivista sujuvuutta ja henkilöstön työssäjaksamista leikkausyksikössä. Tutkimuksellinen kehittämistyö osoittaa, että suunnitelmallinen tauotus voidaan integroida osaksi päivittäistä toimintaa siten, että tauot tukevat prosessien vakautta ja henkilöstön palautumista.