Terveydenhoitajien kokemuksia alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja sen puheeksi ottamisesta.

Abstract

TIIVISTELMÄ

Oulun ammattikorkeakoulu Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitajatyön suuntautumisvaihtoehto

Tekijät: Saara Hyytinen, Minna Kiljo & Emilia Kurkela Opinnäytetyön nimi: Terveydenhoitajien kokemuksia alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja sen puheeksi ottamisesta Työn ohjaaja: Kaisa Koivisto ja Ulla Paananen Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2015 Sivumäärä: 59 + 1

Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla lastenneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia tunnistaa vauvoihin kohdistunutta väkivaltaa ja väkivallan puheeksi ottamista. Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista tietoa vakavasta alle 1-vuotiaaseen lapseen kohdistuvasta väkivallan ilmenemisestä, tunnistamisesta ja ammattilaisen valmiuksista ottaa asia puheeksi.

Keräsimme aineistomme haastattelemalla kolmea lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa heidän kokemuksistaan alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen väkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tuloksiksi saimme aineiston analysoinnin perusteella neljä pääluokkaa, jotka ovat: laiminlyönnin tunnistaminen, puheeksi otto, toiminta puheeksi oton jälkeen ja jatkokoulutuksen tarve.

Tutkimuksessamme ilmeni muun muassa, että terveydenhoitajat tunnistivat lähisuhdeväkivaltaa eniten fyysisten- ja emotionaalisten väkivallan merkkien muodossa. Riskitekijät, jotka vaikuttavat lähisuhdeväkivallan käyttöön, nousivat terveydenhoitajien esimerkeissä esille. Näitä olivat vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu, teinivanhemmuus sekä yksinhuoltajuus ilman tukiverkostoa. Terveydenhoitajilla oli myös useampia keinoja ottaa väkivalta puheeksi ja toimia puheeksi oton jälkeen. Kuitenkin lisäkoulutusta tarvittaisiin erityisesti puheeksi oton välineistä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi Oulun kaupungin neuvoloiden terveydenhoitajien perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvässä lisäkoulutuksessa. Saadun aineiston perusteella voidaan kehittää terveydenhoitajien koulutuksen sisältöä siten, että vastavalmistuneilla terveydenhoitajilla olisi paremmat valmiudet perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen heti valmistumisen jälkeen. Tutkimustiedosta on hyötyä myös tulevaisuudessa omassa ammatissamme.

Asiasanat: lastenneuvola, lähisuhdeväkivalta, lapsiperhe, vauva, puheeksi otto

ABSTRACT

Oulu University of Applied Sciences Degree programme in Nursing and Health Care, Option of Preventive Health Care

Authors: Saara Hyytinen, Minna Kiljo & Emilia Kurkela Title of thesis: Public Health nurses’ experiences of recognizing domestic violence against less than one year of aged children and broach the issue with the clients. Supervisors: Kaisa Koivisto and Ulla Paananen Term and year when the thesis was submitted: Spring 2015 Number of pages: 59+1

The purpose of the study was to find out how public health nurses recognize domestic violence against less than one year of aged babies. We also wanted to know how nurses broach violence and do they need new ways to recognize signs of violence and neglect.

The study material was collected by interviewing three public health nurses working in child welfare clinics. The interview method was half -structured theme interview and the data were analyzed by inductive content analysis. The results were grouped in four main categories: recognizing neglect, broaching, action after broaching, and nurses’ needs for further education. The results indicate that public health nurses’ recognized domestic violence mostly by signs of physical violence and neglect and also signs of emotional abuse and neglect.

Public health nurses brought up certain risk factors that had an influence in using violence against under one year old children. Those were parents’ mental problems and substance abuse problems, parents that had experienced maltreatment and neglect in their own childhood, teen parents and single parenthood without support network. Nurses had several ways to broach violence and neglect and they also knew how to proceed after broaching. However, they felt the need to have more education about domestic violence against babies. Further education was also hoped about the tools in bringing the subject up.

We hope that our study would be useful in developing domestic violence education for public health nurses working in child welfare clinics. Also developing new ways to prevent violence is one of the most important educational challenge. From this study we got plenty of knowledge that we can use in our own work in child welfare clinics.

Keywords: child welfare clinic, domestic violence, families with children baby, broaching