Terveydenhoitajien kokemuksia alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja sen puheeksi ottamisesta.
Kurkela, Emilia; Kiljo, Minna; Hyytinen, Saara (2015)
Kurkela, Emilia
Kiljo, Minna
Hyytinen, Saara
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505097093
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505097093
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Oulun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitajatyön suuntautumisvaihtoehto
Tekijät: Saara Hyytinen, Minna Kiljo & Emilia Kurkela
Opinnäytetyön nimi: Terveydenhoitajien kokemuksia alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja sen puheeksi ottamisesta
Työn ohjaaja: Kaisa Koivisto ja Ulla Paananen
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2015 Sivumäärä: 59 + 1
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla lastenneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia tunnistaa vauvoihin kohdistunutta väkivaltaa ja väkivallan puheeksi ottamista. Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista tietoa vakavasta alle 1-vuotiaaseen lapseen kohdistuvasta väkivallan ilmenemisestä, tunnistamisesta ja ammattilaisen valmiuksista ottaa asia puheeksi.
Keräsimme aineistomme haastattelemalla kolmea lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa heidän kokemuksistaan alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen väkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tuloksiksi saimme aineiston analysoinnin perusteella neljä pääluokkaa, jotka ovat: laiminlyönnin tunnistaminen, puheeksi otto, toiminta puheeksi oton jälkeen ja jatkokoulutuksen tarve.
Tutkimuksessamme ilmeni muun muassa, että terveydenhoitajat tunnistivat lähisuhdeväkivaltaa eniten fyysisten- ja emotionaalisten väkivallan merkkien muodossa. Riskitekijät, jotka vaikuttavat lähisuhdeväkivallan käyttöön, nousivat terveydenhoitajien esimerkeissä esille. Näitä olivat vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu, teinivanhemmuus sekä yksinhuoltajuus ilman tukiverkostoa. Terveydenhoitajilla oli myös useampia keinoja ottaa väkivalta puheeksi ja toimia puheeksi oton jälkeen. Kuitenkin lisäkoulutusta tarvittaisiin erityisesti puheeksi oton välineistä.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi Oulun kaupungin neuvoloiden terveydenhoitajien perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvässä lisäkoulutuksessa. Saadun aineiston perusteella voidaan kehittää terveydenhoitajien koulutuksen sisältöä siten, että vastavalmistuneilla terveydenhoitajilla olisi paremmat valmiudet perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen heti valmistumisen jälkeen. Tutkimustiedosta on hyötyä myös tulevaisuudessa omassa ammatissamme.
Asiasanat: lastenneuvola, lähisuhdeväkivalta, lapsiperhe, vauva, puheeksi otto
Oulun ammattikorkeakoulu
Hoitotyön koulutusohjelma, Terveydenhoitajatyön suuntautumisvaihtoehto
Tekijät: Saara Hyytinen, Minna Kiljo & Emilia Kurkela
Opinnäytetyön nimi: Terveydenhoitajien kokemuksia alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen lähisuhdeväkivallan tunnistamisesta ja sen puheeksi ottamisesta
Työn ohjaaja: Kaisa Koivisto ja Ulla Paananen
Työn valmistumislukukausi ja -vuosi: Kevät 2015 Sivumäärä: 59 + 1
Tutkimuksemme tarkoituksena oli kuvailla lastenneuvolan terveydenhoitajien kokemuksia tunnistaa vauvoihin kohdistunutta väkivaltaa ja väkivallan puheeksi ottamista. Tavoitteena oli tuottaa kokemuksellista tietoa vakavasta alle 1-vuotiaaseen lapseen kohdistuvasta väkivallan ilmenemisestä, tunnistamisesta ja ammattilaisen valmiuksista ottaa asia puheeksi.
Keräsimme aineistomme haastattelemalla kolmea lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa heidän kokemuksistaan alle 1-vuotiaisiin kohdistuneen väkivallan tunnistamisesta ja puheeksi ottamisesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, ja analysoitiin sisällönanalyysimenetelmällä. Tuloksiksi saimme aineiston analysoinnin perusteella neljä pääluokkaa, jotka ovat: laiminlyönnin tunnistaminen, puheeksi otto, toiminta puheeksi oton jälkeen ja jatkokoulutuksen tarve.
Tutkimuksessamme ilmeni muun muassa, että terveydenhoitajat tunnistivat lähisuhdeväkivaltaa eniten fyysisten- ja emotionaalisten väkivallan merkkien muodossa. Riskitekijät, jotka vaikuttavat lähisuhdeväkivallan käyttöön, nousivat terveydenhoitajien esimerkeissä esille. Näitä olivat vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmat, vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu, teinivanhemmuus sekä yksinhuoltajuus ilman tukiverkostoa. Terveydenhoitajilla oli myös useampia keinoja ottaa väkivalta puheeksi ja toimia puheeksi oton jälkeen. Kuitenkin lisäkoulutusta tarvittaisiin erityisesti puheeksi oton välineistä.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi Oulun kaupungin neuvoloiden terveydenhoitajien perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvässä lisäkoulutuksessa. Saadun aineiston perusteella voidaan kehittää terveydenhoitajien koulutuksen sisältöä siten, että vastavalmistuneilla terveydenhoitajilla olisi paremmat valmiudet perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen heti valmistumisen jälkeen. Tutkimustiedosta on hyötyä myös tulevaisuudessa omassa ammatissamme.
Asiasanat: lastenneuvola, lähisuhdeväkivalta, lapsiperhe, vauva, puheeksi otto