Metsätalouden vesiensuojelu Pohjois-Suomessa : kyselytutkimus metsäalan vesiensuojelun asiantuntijapalveluista, osaamisesta ja koulutustarpeista

Abstract

Metsätalous aiheuttaa vesistöille kiintoaines- ja ravinnekuormitusta. Kuormituksia voi vähentää ja ehkäistä eri menetelmillä, joita ovat eri kasvatusmenetelmät tai rakenteelliset menetelmät. Metsätaloudessa eri lait asettavat minimitasot vesiensuojelulle. Sen lisäksi, jos metsänomistaja on sertifioinut metsänsä PEFC- tai FSC-sertifikaatilla, se vaikuttaa metsänkäyttöön ja parantaa vesiensuojelun tasoa. Tapion Metsänhoidon suositukset keräävät tutkimustiedon, lait ja sertifikaatit ohjeiksi, joista metsäasiantuntija voi saada apua työhönsä.

Opinnäytetyössä selvitettiin Pohjois-Suomessa toimivien metsäalan ammattilaisten tarjoamia asiantuntijapalveluita ja niiden kysyntää sekä heidän osaamistaan ja koulutustarpeitaan metsätalouden vesiensuojelusta ja vesienhallinnasta. Opinnäytetyön aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä sekä sitä täydentävillä haastatteluilla. Kysely tavoitti noin 630 henkilöä, ja vastauksia tuli 110. Haastatteluja tehtiin kymmenelle henkilölle. Tulokset on saatu Webropolin raporteista, ja ristiintaulukoimalla on lisäksi katsottu eri vastaajaryhmien eroja.

Organisaatioiden omat ohjeet ja toiset asiantuntijat nähtiin tärkeimpänä apuna ja lisätiedon lähteenä metsätalouden vesiensuojelussa ja vesienhallinnassa. Vastaajista 55 prosenttia oli sitä mieltä, että metsätalouden vesiensuojelu on nykyään riittävällä tasolla. Tehostettujen vesiensuojelumenetelmien neuvonta ja käyttö oli vähäistä, ja tehostetut vesiensuojelumenetelmät olivat selkeästi käytetympiä organisaatioiden hallinnoimilla alueilla. Neuvonta nähdään tärkeänä keinona, jolla voi lisätä maanomistajien aktiivisuutta vesiensuojeluhankkeissa. Kyselyyn vastanneista 78 prosenttia oli kiinnostunut osallistumaan koulutukseen. Suosituimmat koulutusaiheet olivat metsätalouden vesiensuojelumenetelmät, soveltuvat paikkatietoaineistot ja niiden käyttö sekä suometsänhoidon suunnittelu.