Luottamusta ja ymmärrystä : arvostava kohtaaminen sijaishuollon lastensuojelutyössä asiakasvanhempien ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kokemana ja näkemyksinä
Hajipour, Aram; Lindberg, Stina (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603114188
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603114188
Tiivistelmä
Tämän YAMK-opinnäytetyön taustalla on lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityössä tunnistettu tarve vahvistaa arvostavan kohtaamisen toteutumista tilanteissa, joissa asiakasvanhemmat kokevat osattomuutta ja kuulluksi tulemattomuutta. Arvostava kohtaaminen on sosiaalityön keskeinen eettinen periaate, mutta sen käytännön toteutumisessa ilmenee haasteita erityisesti vallan epäsymmetrian ja institutionaalisten rakenteiden vuoksi. Opinnäytetyö vastaa työelämän tarpeeseen kehittää vuorovaikutuskäytäntöjä, jotka tukevat luottamuksen rakentumista ja vanhempien toimijuutta lastensuojeluprosessissa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenologis-hermeneuttisena tutkimuksena. Teoreettinen viitekehys perustuu kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen, arvostuksen psykologiaan sekä tunnerohkeuden käsitteeseen. Aineisto kerätiin puolistrukturoidulla Webropol-kyselyllä 23 asiakasvanhemmalta sekä focus group -ryhmähaastattelulla, johon osallistui seitsemän sijaishuollossa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin teemallisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että arvostava kohtaaminen rakentuu kokemuksesta tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Asiakasvanhemmat kokivat sen toteutuvan harvoin ja liittivät kokemuksiinsa vallan epäsymmetriaa ja kuulluksi tulemattomuutta, kun taas sosiaalityöntekijät kuvasivat pyrkivänsä arvostavaan vuorovaikutukseen rakenteellisista reunaehdoista huolimatta. Arvostava kohtaaminen vahvistaa toteutuessaan osallisuutta, luottamusta ja vanhemman toimijuutta. Tulokset korostavat tarvetta kehittää vallan reflektiota, vuorovaikutustaitoja ja dialogisia työotteita lastensuojelussa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenologis-hermeneuttisena tutkimuksena. Teoreettinen viitekehys perustuu kokonaisvaltaiseen ihmiskäsitykseen, arvostuksen psykologiaan sekä tunnerohkeuden käsitteeseen. Aineisto kerätiin puolistrukturoidulla Webropol-kyselyllä 23 asiakasvanhemmalta sekä focus group -ryhmähaastattelulla, johon osallistui seitsemän sijaishuollossa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Aineisto analysoitiin teemallisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittavat, että arvostava kohtaaminen rakentuu kokemuksesta tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Asiakasvanhemmat kokivat sen toteutuvan harvoin ja liittivät kokemuksiinsa vallan epäsymmetriaa ja kuulluksi tulemattomuutta, kun taas sosiaalityöntekijät kuvasivat pyrkivänsä arvostavaan vuorovaikutukseen rakenteellisista reunaehdoista huolimatta. Arvostava kohtaaminen vahvistaa toteutuessaan osallisuutta, luottamusta ja vanhemman toimijuutta. Tulokset korostavat tarvetta kehittää vallan reflektiota, vuorovaikutustaitoja ja dialogisia työotteita lastensuojelussa.