Kiinteistöinsinöörin kelpoisuusvaatimukset kunnassa ja rekrytoinnin haasteet

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kiinteistörekisteriä pitävien kuntien nykytilaa kiinteistöinsinöörin kelpoisuusvaatimusten ja rekrytointihaasteiden näkökulmasta sekä tarkastella 1.1.2026 voimaan tulleen lainsäädäntömuutoksen merkitystä. Taustalla oli pitkään jatkunut osaajapula, jonka keskeisinä syinä olivat aiempi teknillisen korkeakoulun diplomi-insinöörin tutkintovaatimus sekä maanmittausalan koulutusrakenteessa tapahtuneet muutokset. Useissa kunnissa rekisterinpidon jatkuvuus oli vaikeutunut eläköitymisten ja rekrytointihaasteiden vuoksi.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Empiirinen aineisto kerättiin syksyllä 2025 kyselyllä, joka kohdistettiin kaikkiin Suomen 67 kiinteistörekisterinpitäjäkuntaan. Aineistossa tarkasteltiin henkilöstöresursseja, rekrytointikokemuksia sekä kuntien näkemyksiä kelpoisuusvaatimusten muutoksesta. Lisäksi työssä analysoitiin kiinteistöinsinöörin tehtäväkenttää ja koulutusrakenteen kehitystä suhteessa tehtävän osaamisvaatimuksiin.

Tulokset osoittivat, että aiempi kelpoisuussääntely oli muodostunut merkittäväksi rekrytoinnin esteeksi erityisesti pienissä ja keskisuurissa kunnissa. Vastausten perusteella ilmeni, että lakimuutokseen suhtauduttiin pääosin myönteisesti, koska sen katsottiin laajentavan hakijajoukkoa ja turvaavan rekisterinpidon jatkuvuutta. Samalla korostettiin tehtävän vaativuuden edellyttämää vahvaa kiinteistötekniikan ja kiinteistöoikeuden osaamista tutkintotaustasta riippumatta.

Työn keskeisenä johtopäätöksenä voidaan nähdä, että kelpoisuusvaatimusten uudistaminen tukee kuntien toimintakykyä muuttuneessa koulutus- ja työmarkkinaympäristössä. Uudistus siirtää painopistettä muodollisista tutkintovaatimuksista osaamisen kokonaisarviointiin ja korostaa työnantajan vastuuta asiantuntijatason säilyttämisessä.