Osallistava sodankäynti: digitaalisten alustojen mahdollistama kansalaisten osallistuminen sodankäyntiin

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli jäsentää osallistavan sodankäynnin ilmiötä tietojenkäsittelyn rajapinnassa sekä selittää, millä tavoin digitaaliset alustat liittävät kansalaisia osaksi nykyaikaisten konfliktien informaatio-, tiedustelu- ja kyberulottuvuuksia. Opinnäytetyö kohdistui kolmeen kysymykseen: miten osallistavaa sodankäyntiä määritellään tutkimuskirjallisuudessa, millaisilla alusta- ja verkostomekanismeilla osallistumista mobilisoidaan ja mitä seurauksia tällä on siviilien asemalle.

Koska ilmiötä käsitellään aiemmassa tutkimuksessa hajanaisilla käsitteillä ja useiden tieteenalojen näkökulmista, tutkimus toteutettiin integroivana kirjallisuuskatsauksena. Menetelmä valittiin siksi, että sen avulla oli mahdollista yhdistää erimuotoista tutkimustietoa, vertailla käsitteellisiä painotuksia ja rakentaa tutkimuskysymyksiin vastaava synteesi yksittäisten tapauskuvausten sijaan.

Aineisto haettiin kansainvälisistä tieteellisistä tietokannoista vuosilta 2009–2025 ennalta määritellyillä sisäänotto- ja poissulkukriteereillä. Lopulliseen analyysiin valittiin yhdeksän vertaisarvioitua julkaisua, joista etsittiin tutkimuskysymysten kannalta olennaisia kuvauksia osallistumisen muodoista, alustoista, toimijoista ja seurauksista. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla, minkä perusteella muodostettiin kolmitasoinen sosiotekninen malli: infrastruktuuritaso, mobilisaatiotaso ja seuraustaso.

Tulosten perusteella osallistava sodankäynti jäsentyy ilmiöksi, jossa alustojen tekninen arkkitehtuuri, näkyvyyttä ohjaavat algoritmit ja verkostomainen koordinointi madaltavat osallistumisen kynnystä ja laajentavat konfliktien toimijajoukkoa perinteisten sotilaallisten organisaatioiden ulkopuolelle. Kirjallisuus osoittaa, että kansalaiset voivat osallistua konflikteihin esimerkiksi narratiivisen vaikuttamisen, joukkoistetun OSINT-toiminnan, kybervapaaehtoisuuden ja digitaalisen resurssimobilisaation kautta. Samalla siviilin ja taistelijan välinen raja hämärtyy, mikä lisää juridista ja eettistä epäselvyyttä erityisesti attribuution, vastuun ja suoran osallistumisen arvioinnissa. Tietojenkäsittelyn näkökulmasta tulokset osoittavat, että alustojen suunnittelu, turvallisuusratkaisut ja hallintakäytännöt eivät ole neutraaleja, vaan ne vaikuttavat suoraan siihen, millaisia osallistumisen muotoja konflikteissa syntyy.

This thesis examines participatory warfare as a contemporary conflict phenomenon in which civilians become involved in the information, intelligence and cyber dimensions of armed conflicts through digital platforms. The aim of the thesis is to conceptualize the phenomenon and to explain how platform-based participation is organized, enabled and expanded beyond traditional military structures. The thesis is guided by three questions: how participatory warfare is defined in academic literature, what kinds of platform and network mechanisms mobilize civilian participation, and what consequences this development has for civilian status, responsibility and the boundaries of conflict.

Because earlier research approaches the phenomenon through partially overlapping concepts drawn from conflict studies, media studies and information technology, the thesis was conducted as an integrative literature review. This method was chosen because it makes it possible to combine fragmented research findings, compare conceptual emphases, and build a coherent synthesis that answers the research questions. The material was collected from international academic databases and limited to peer-reviewed publications published between 2009 and 2025. After the inclusion and exclusion criteria were applied, nine studies were selected for the final analysis.

The selected studies were analyzed using theory-guided content analysis to identify recurring descriptions of participation, platform mechanisms, actor roles, and consequences. Based on this analysis, the findings were organized into a three-level socio-technical model consisting of infrastructure, mobilization, and consequence levels. The results show that participatory warfare is shaped by the technical architecture of platforms, algorithmic visibility, and networked coordination, all of which lower the threshold for participation and broaden the range of actors involved in conflict. Civilians may participate through narrative influence, crowdsourced OSINT, cyber volunteering and digital resource mobilization, while the distinction between civilian and combatant becomes increasingly blurred. From the perspective of information technology, the thesis demonstrates that platform design, security architecture, and governance practices are not neutral technical arrangements, but factors that directly shape participation, accountability and ethical risk in contemporary conflicts