Terveyskunto osana työturvallisuusjohtamista: haastattelututkimus eri toimihenkilötasojen näkemyksistä

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin, miten Destian eri toimihenkilötasot arvioivat terveyskunnon vaikuttavan työturvallisuusriskiin ja miten se tulisi ottaa huomioon työturvallisuusjohtamisessa. Opinnäytetyön tavoitteena oli muodostaa käsitys tilaajan ylempien toimihenkilöiden ja toimihenkilöiden ajatuksista ja näkemyksistä sekä arvioida, aiheuttaako ennustettu väestön terveyskunnon heikentyminen muutostarpeita työturvallisuusjohtamisen käytäntöihin. Terveyskunnon heikentymisellä on oletettavasti vaikutusta myös rakennusalalle, joka on fyysisesti raskas ja usein ympäristöolosuhteiltaan haasteellinen.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin anonyymillä puolistrukturoidulla haastattelututkimuksella (n=8) ja analysoitiin sisällönanalyysin menetelmällä. Aineisto luokiteltiin teemoihin tutkimuskysymysten mukaisesti. Ennen haastatteluita kerättiin teoreettinen viitekehys rakennusalan työturvallisuuden sääntelystä sekä terveyskunnon että työturvallisuuden tutkimuksissa havaitusta yhteydestä. Teoreettiseen viitekehykseen sisällytettiin myös lyhyt katsaus terveyskunnon käsitteeseen ja opinnäytetyön merkittävimpänä lähteenä toimivaan UKK-instituutin väestön kestävyyskunnon ennusteeseen.

Aineiston analysoinnin jälkeen havaittiin, että henkilöstön terveyskuntoa arvioidaan työmaalla päivittäin esimerkiksi työnjakotilanteissa, mutta systemaattista ohjeistusta työturvallisuusjohtamisen kannalta ei ole laadittu. Terveyskunnon arvioinnin perusteet ovat aineiston perusteella vaihtelevia. Vaikka terveyskunto nähtiin merkittävänä työturvallisuuden osatekijänä, siihen puuttuminen koettiin haastavaksi aiheen aran luonteen ja henkilökohtaisuuden takia. Lisäksi eri tahojen, kuten työntekijän, työnjohdon, työnantajan, HR:n ja työterveyshuollon vastuiden jakautuminen lisäsi aiheen käsittelyn vaikeutta. Haastateltavien asenteet ilmenivät kehitysmyönteisinä. Kaikki haastateltavat näkivät teeman tärkeänä, mutta keinoja työturvallisuusjohtamisen kehittämiseen ja tilanteeseen sopeutumiseen tunnistettiin vaihtelevasti. Ylemmät toimihenkilöt korostivat ilmiön merkitystä organisaation toimintaedellytyksille ja sen strategista merkitystä. Aineistosta nousi esiin tarve organisaatiotason ohjeille ja linjauksille siitä, miten terveyskunto tulisi huomioida työturvallisuusjohtamisen osatekijänä.