Sisäpyöräilysalin ilmanvaihto
Välimäki, Jaakko (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603265052
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603265052
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia tyypillisen sisäpyöräilysalin sisäilman laatua pitkäkestoisen suorituksen yhteydessä. Sisäpyöräilysaleja on usein pidetty tunkkaisina ja hiostavina paikkoina ja opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, pitääkö tämä oletus paikkaansa sekä mitä asialle voitaisiin tehdä.
Teoriaosiossa käytiin yleisellä tasolla läpi ilmanvaihdon periaatteita ja mitoitusperusteita. Teoriaosuudessa kuvattiin myös sisäpyöräilyä lajina sekä sen tyypillisiä suorituspaikkoja.
Mittaukset suoritettiin kahden eri mittaisen sisäpyöräilytunnin aikana. Tuntien kestot olivat 45 ja 180 minuuttia. Mitattavina suureina olivat sisäilman hiilidioksidipitoisuus, sisälämpötila sekä sisäilman suhteellinen ilmankosteus. Suoritettujen mittausten perusteella salin hiilidioksiditasot kohosivat merkittävästi molempien tuntien aikana. Lämpötila pysyi molemmilla tunneilla kohtuullisissa lukemissa. Suhteellinen ilmankosteus nousi molempien tuntien aikana suhteellisen korkeisiin lukemiin, mikä osaltaan vaikutti pyöräilijöiden kokemaan kuumuuden tunteeseen, sillä kehon luontaiset jäähdytysmekanismit eivät toimi kunnolla korkean ilmankosteuden vallitessa.
Mahdollisina parannuskeinoina ehdotettiin sisäpyöräilysalin ilmanvaihdon sekoittuvuuden parantamista joko tuulettimien avulla tai vaihtamalla tuloilmapäätelaitteet laajemman heittokuvion omaaviin malleihin. Myös erillispoiston käyttämistä ilmanvaihdon tehostamiseen pohdittiin.
Opinnäytetyön lopussa tarkasteltiin sisäpyöräilysalin ilmanvaihdon toteuttamista sekoittavalla ja syrjäyttävällä ilmanjakotavalla tilanteessa, jossa suunniteltaisiin täysin uusi sisäpyöräilysali. Lisäksi pohdittiin mahdollisia jäähdytysratkaisuja, kuten ilmalämpöpumppua ja kattoasenteisia jäähdytyspalkkeja, vaikka mittausten perusteella varsinaista jäähdytystarvetta ei ilmennyt.
Opinnäytetyön perusteella järkevin tapa tehostaa salin olemassa olevaa ilmanvaihtoa olisi vaihtaa tuloilmapäätelaitteet paremman heittokuvion omaaviin malleihin. Mikäli suunniteltaisiin täysin uuden sisäpyöräilysalin ilmanvaihtoa, toimivin ratkaisu olisi syrjäyttävä ilmanjakotapa. Mahdolliset jäähdytystarpeet voitaisiin puolestaan hoitaa helpoiten ilmalämpöpumpun avulla.
Teoriaosiossa käytiin yleisellä tasolla läpi ilmanvaihdon periaatteita ja mitoitusperusteita. Teoriaosuudessa kuvattiin myös sisäpyöräilyä lajina sekä sen tyypillisiä suorituspaikkoja.
Mittaukset suoritettiin kahden eri mittaisen sisäpyöräilytunnin aikana. Tuntien kestot olivat 45 ja 180 minuuttia. Mitattavina suureina olivat sisäilman hiilidioksidipitoisuus, sisälämpötila sekä sisäilman suhteellinen ilmankosteus. Suoritettujen mittausten perusteella salin hiilidioksiditasot kohosivat merkittävästi molempien tuntien aikana. Lämpötila pysyi molemmilla tunneilla kohtuullisissa lukemissa. Suhteellinen ilmankosteus nousi molempien tuntien aikana suhteellisen korkeisiin lukemiin, mikä osaltaan vaikutti pyöräilijöiden kokemaan kuumuuden tunteeseen, sillä kehon luontaiset jäähdytysmekanismit eivät toimi kunnolla korkean ilmankosteuden vallitessa.
Mahdollisina parannuskeinoina ehdotettiin sisäpyöräilysalin ilmanvaihdon sekoittuvuuden parantamista joko tuulettimien avulla tai vaihtamalla tuloilmapäätelaitteet laajemman heittokuvion omaaviin malleihin. Myös erillispoiston käyttämistä ilmanvaihdon tehostamiseen pohdittiin.
Opinnäytetyön lopussa tarkasteltiin sisäpyöräilysalin ilmanvaihdon toteuttamista sekoittavalla ja syrjäyttävällä ilmanjakotavalla tilanteessa, jossa suunniteltaisiin täysin uusi sisäpyöräilysali. Lisäksi pohdittiin mahdollisia jäähdytysratkaisuja, kuten ilmalämpöpumppua ja kattoasenteisia jäähdytyspalkkeja, vaikka mittausten perusteella varsinaista jäähdytystarvetta ei ilmennyt.
Opinnäytetyön perusteella järkevin tapa tehostaa salin olemassa olevaa ilmanvaihtoa olisi vaihtaa tuloilmapäätelaitteet paremman heittokuvion omaaviin malleihin. Mikäli suunniteltaisiin täysin uuden sisäpyöräilysalin ilmanvaihtoa, toimivin ratkaisu olisi syrjäyttävä ilmanjakotapa. Mahdolliset jäähdytystarpeet voitaisiin puolestaan hoitaa helpoiten ilmalämpöpumpun avulla.