Mentoroinnin vaikutukset sosiaalihuollon yksikön johtajan työhön

Abstract

Opinnäytetyön aiheena oli vertaismentoroinnin vaikutus sosiaalialan yksikön johtajan työhön. Tavoitteena oli tutkia, miten vertaismentorointi tukee johtajan työhyvinvointia, työtehtävien sujuvuutta sekä oman johtajuuden kehittymistä. Tutkimusongelmana oli selvittää, millaisia vaikutuksia vertaismentoroinnilla on yksittäisen sosiaalialan yksikön johtajan työhön. Tutkimuksen teemoina toimivat oma aktiivisuus ja motivaatio mentorointiin, työhyvinvointi, työtehtävien sujuvuus ja onnistuminen sekä oman johtajuuden kehittyminen.

Opinnäytetyön tietoperusta käsitteli johtamista, muutosjohtamista, työhyvinvointia ja mentorointia. Keskeisinä käsitteinä olivat johtajuus, työhyvinvoinnin osa-alueet sekä vertaismentorointi, joita opinnäytetyössä tarkasteltiin erityisesti sosiaalialan yksikön johtamisen näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa tarkastelun kohteena oli oma johtamistyöni liittyvä vertaismentorointi. Aineisto kerättiin havainnoimalla omaa työtäni yksikön johtajana ennalta valittujen teemojen kautta. Toteutin havainnointia 13 viikon seurantajakson ajan, jolloin dokumentoin havaintojani päiväkirjamuotoisesti. Aineisto analysoitiin teemoittain ja tutkimukseen valittiin sellaisia havaintoja, joilla katsottiin olevan merkitystä sekä hyötyä tutkimuksen tavoitteiden kannalta.

Opinnäytetyön tulosten perusteella vertaismentoroinnin vaikutukset sosiaalialan yksikön johtajan työhön olivat positiiviset. Onnistunut vertaismentorointi tuki johtajan työhyvinvointia, lisäsi mahdollisuuksia oman johtajuuden reflektointiin ja kehittämiseen sekä edisti työtehtävien sujuvuutta. Mentorointisuhde tarjosi vertaistukea ja mahdollisti haastavien johtamistilanteiden käsittelyn luottamuksellisesti. Vertaismentoroinnin osalta kehityskohteiksi nousivat mentorointiin käytettävän ajan riittävyys sekä mentorointikäytäntöjen suunnitelmallisempi hyödyntäminen organisaatioissa. Tuloksia voidaan hyödyntää sosiaalialan johtajien työhyvinvoinnin tukemisessa sekä johtajuuden tukemisessa vertaismentorointia hyödyntäen.

The topic of this thesis was the impact of peer mentoring on the work of a manager in a social services unit. The aim was to examine how peer mentoring supports a manager’s well-being at work, the smooth execution of work tasks, and the development of their own leadership. The research problem was to determine what kinds of effects peer mentoring has on the work of an individual manager in a social services unit. The themes of the study were personal activity and motivation for mentoring, well-being at work, the smoothness and success of work tasks, and the development of one’s own leadership.

The theoretical framework of the thesis addressed leadership, change management, well-being at work, and mentoring. The key concepts were leadership, the dimensions of well-being at work, and peer mentoring, which were examined particularly from the perspective of managing a social services unit. The study was conducted as qualitative research, focusing on peer mentoring related to my own leadership work. The data were collected by observing my own work as a unit manager through pre-selected themes. The observation was carried out over a 13-week monitoring period, during which I documented my observations in the form of a diary. The data were analyzed thematically, and observations that were considered meaningful and useful in relation to the objectives of the study were selected for the research.

Based on the results of the thesis, the effects of peer mentoring on the work of a social services unit manager were positive. Successful peer mentoring supported the manager’s well-being at work, increased opportunities to reflect on and develop their own leadership, and promoted the smooth execution of work tasks. The mentoring relationship provided peer support and enabled the confidential discussion of challenging leadership situations. Areas for development in peer mentoring included the adequacy of time allocated for mentoring and the more systematic utilization of mentoring practices in organizations. The results can be used to support the well-being of social services managers and to strengthen leadership through the use of peer mentoring.