Säävyöhykkeen vaikutus pientalon lämmönlähteen valinnassa

Abstract

Rakennusten lämmitykseen kuluu Suomessa merkittävä osa asumisen energiasta. Lämmitysratkaisujen energiatehokkuudella on huomattava vaikutus kokonaisenergiankulutukseen sekä -kustannuksiin. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten Suomen säävyöhykkeet vaikuttavat pientalojen lämmönlähteen valintaan. Työssä käytettiin laskennallista tutkimusmenetelmää, jossa tarkasteltiin kahden esimerkkipientalon, saneerauskohteen ja uudisrakennuksen, lämmitysenergiantarvetta ja lämmitysjärjestelmien elinkaarikustannuksia 20 vuoden tarkastelujaksolla säävyöhykkeillä 1 ja 4. Laskenta perustui Ympäristöministeriön rakennuksen energiankulutus- ja lämmitystehontarpeen laskenta -ohjeeseen sekä Ilmatieteenlaitoksen TRY2020 testivuosiaineistoihin. Vertailtavina lämmönlähteinä olivat sähkölämmitys, sähkölämmitys lisättynä ilmalämpöpumpulla, ilma vesilämpöpumppu, poistoilmalämpöpumppu, maalämpö ja kaukolämpö. Tulokset osoittivat, että säävyöhykkeellä on selkeä vaikutus lämmitysjärjestelmän kustannustehokkuuteen. Lämpimämmällä vyöhykkeellä energiantarve oli pienempi, jolloin edullisemmat hankintahinnat korostuivat ja ilma-vesilämpöpumppu muodostui edullisimmaksi ratkaisuksi. Saneerauskohteessa myös sähkö + ilmalämpöpumppu yhdistelmä oli kustannustehokas vaihtoehto. Kylmemmällä vyöhykkeellä energiantarve kasvoi lähes 40 % lämpimämpään verrattuna, mikä lyhensi lämpöpumppujen takaisinmaksuaikoja ja nosti maalämmön edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Tulosten perusteella säävyöhykkeellä on ratkaiseva vaikutus optimaalisen lämmönlähteen valintaan ja järjestelmä tulisi valita paikallisiin olosuhteisiin perustuvan elinkaaritarkastelun avulla. Jatkossa aihetta voisi syventää tarkastelemalla energiahintojen muutoksia, rahoituskuluja ja lämpöpumppujen todellista suorituskykyä sekä arvioimalla hybridijärjestelmien vaikutusta kokonaisenergiankulutukseen.