Helsingin kaupungin päihdetyön ammattilaisten käsityksiä psykedeeliavusteisesta terapiasta

Abstract

Psykedeeliavusteinen terapia on viime vuosina noussut kansainvälisesti merkittäväksi tutkimus- ja kehittämiskohteeksi päihde- ja mielenterveystyössä. Suomessa sen mahdollinen asema osana julkista palvelujärjestelmää on kuitenkin toistaiseksi rajautunut varovaiseen ja osin ristiriitaiseen keskusteluun, jota muovaavat huumausainelainsäädäntö, päihdepolitiikka sekä psykedeeleihin kytkeytyvät kulttuuriset ja moraaliset merkitykset. Tämän opinnäytetyön tavoitteena on kuvata, millaisia ammatillisia käsityksiä ja arvioita Helsingin kaupungin päihdetyössä toimivilla sosiaalialan ammattilaisilla on psykedeeliavusteisesta terapiasta sekä millaisia mahdollisuuksia ja esteitä he tunnistavat menetelmän mahdolliselle käyttöönotolle osana julkisia palveluja.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla Helsingin kaupungin päihdepalveluissa työskenteleviltä sosiaalialan ammattilaisilta. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, jossa analyysiluokat ja teemat muodostettiin haastatteluaineistosta käsin ilman ennalta määriteltyjä teoreettisia luokittelurakenteita. Tulosten tulkintaa jäsennettiin Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteorian sekä Jürgen Habermasin (1976; 1984) emansipatorisen tiedonintressin ja kommunikatiivisen toiminnan teorian näkökulmista.

Tulosten perusteella psykedeeliavusteinen terapia näyttäytyy ammattilaisten puheessa samanaikaisesti potentiaalisena ja haastavana hoitomuotona. Menetelmän mahdollisuudet liitettiin erityisesti vaikeasti hoidettavien päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon, asiakkaiden toimintakyvyn vahvistamiseen sekä osallisuuden ja toipumisorientaation tukemiseen. Keskeisiksi esteiksi tunnistettiin lainsäädäntöön ja päihdepolitiikkaan liittyvät normatiiviset reunaehdot, turvallisuuskysymykset sekä menetelmään kohdistuvat ennakkoluulot ja tiedon puute. Opinnäytetyö tuottaa tietoa siitä, miten institutionaaliset rakenteet, tiedon legitimiteetti ja stigma muovaavat ammatillista suhtautumista normatiivisesti haastaviin hoitomuotoihin. Työ tuo esiin tarpeen avoimemmalle, tutkimustietoon nojaavalle ja reflektiivisemmälle ammatilliselle keskustelulle psykedeeliavusteisen terapian asemasta tulevaisuuden päihde- ja mielenterveyspalveluissa.