Uravalmentajien kokemuksia työhyvinvoinnista hybridityössä

Abstract

Tämän artikkelimuotoisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella uravalmentajien kokemuksia työhyvinvoinnista hybridityössä. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa hybridityöhön liittyvät työhyvinvointia tukevat ja kuormittavat tekijät sekä tuottaa tietoa uravalmentajien työhyvinvoinnin kehittämisen tueksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä työelämän valmennus – ja kuntoutusalan organisaation kanssa.

Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: 1. Millaisia hyötyjä ja haasteita hybridityöllä on työntekijöiden työhyvinvoinnille? 2. Kuinka työntekijöiden oma vastuu ja organisaation tarjoama tuki tasapainottuvat työhyvinvoinnin näkökulmasta?

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimustavalla. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä kesällä 2025. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.

Tulosten perusteella hybridityöskentely koettiin myönteisenä ja työhyvinvointia tukevana työn tekemisen muotona. Työn mielekkyys, joustavat työjärjestelyt sekä työn ja vapaa-ajan tasapaino nousivat keskeisiksi työssä viihtymistä ja jaksamista edistäviksi tekijöiksi. Lisäksi hybridityö mahdollistaa yksilöllisten tarpeiden ja erilaisten elämäntilanteiden huomioimisen, mikä tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tulokset osoittavat, että hybridityö tukee sosiaalisten tarpeiden yksilöllistä huomioimista ja tarjoaa joustavan tavan tasapainottaa näitä eroja. Etätyön mahdollisuus lisää työn itsenäisyyttä ja mahdollistaa työskentely-ympäristön valinnan, työtehtävien joustavan suunnittelun, keskittymisrauhan sekä työmatkoihin kuluvan ajan vähenemisen, mikä edistää työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista.

Tulokset korostavat työn hallinnan ja itsenäisyyden merkitystä työn motivaation ja imun vahvistajina. Työn mielekkyys ja mahdollisuus muokata työn tekemisen tapoja omien vahvuuksien ja mieltymysten mukaisesti tukevat työntekijöiden työhyvinvointia. Tutkimuksessa tunnistettiin kuitenkin myös hybridityöhön liittyviä haasteita, kuten yksinäisyyden kokemuksia, kasvokkaisen vuorovaikutuksen vähäisyyttä sekä ergonomiaan liittyviä puutteita. Sosiaalisen vuorovaikutuksen heikkeneminen voi heikentää yhteisöllisyyden tunnetta ja työmotivaatiota.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yhteistyöorganisaation kehitystyössä ja ne ovat sovellettavissa myös muihin organisaatioihin, joissa hybridityö on vakiintunut tai hybridityön kehittäminen on ajankohtaista. Jatkokehittämisen kohteina voidaan tarkastella digitaalisen työn ja teknologian roolia hybridityössä, erityisesti digitaalisen kuormituksen hallintaa sekä työvälineiden ja etäkokouskäytäntöjen vaikutusta työn sujuvuuteen ja kuormitukseen. Toisena jatkokehittämisen kohteena voidaan tarkastella työn merkityksellisyyden ja ammatillisen identiteetin rakentumista hybridityössä.