Lähiesihenkilöiden näkemyksiä hybridijohtamisesta ja sen vaikutuksista heidän työhyvinvointiinsa

Abstract

Lähi- ja etätyön yhdistävä hybridityömalli on vakiinnuttanut asemansa suomalaisessa terveydenhuollossa. Hybridityön tuomat muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia hoitotyön lähiesihenkilötyöhön liittyen uudenlaiseen johtamisympäristöön, monipaikkaiseen työhön sekä digitaalisen vuorovaikutuksen lisääntymiseen. Tämä voi vaikuttaa lähiesihenkilöiden työhyvinvointiin, vaikka yleisesti johto- ja asiantuntijatehtävissä työskentelevät voivat työssään keskimääräistä paremmin. Lähiesihenkilön työhyvinvointi heijastuu koko työyhteisöön ja hänen jaksamisensa luo edellytyksiä organisaation menestykselle.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa lähiesihenkilöiden näkemyksiä valmiuksistaan hybridijohtamiseen sekä kokemuksia hybridijohtamisesta ja sen vaikutuksista heidän työhyvinvointiinsa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa lähiesihenkilöiden hybridijohtamisvalmiuksien vahvistamisesta sekä hybridijohtamisen käytännön toteuttamisesta esihenkilötyön kehittämisen tueksi. Opinnäytetyö toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena Etelä- ja Pohjois-Savon hyvinvointialueilla. Aineisto kerättiin erikoissairaanhoidon lähiesihenkilöille suunnatun sähköisen kyselyn avulla, johon osallistui erikoissairaanhoidon lähiesihenkilöitä (n = 39). Analyysissä yhdistyivät abduktiivinen sisällönanalyysi sekä määrälliset analyysimenetelmät.

Lähiesihenkilöt kokivat hybridityömalliin siirtymisen pääosin myönteisenä ja toivottuna, sillä sen koettiin parantavan työn vaikutusmahdollisuuksia ja hallinnan kokemusta sekä helpottavan työn ja muun elämän yhteensovittamista. Osallistujat näkivät kuitenkin tarpeelliseksi monipuolisen hybridijohtamisen koulutuksen ja riittävän tuen omalta esihenkilöltä ja kollegoilta. Merkityksellisiksi koettiin myös organisaation hybridityön ja -johtamisen linjaukset.

The hybrid work model, combining on-site and remote work, has become a permanent practice in Finnish healthcare. The changes brought by hybrid work introduce new demands for frontline nursing leadership, particularly concerning a new leadership environment, multi‑location work, and the increase in digital interaction. This may affect the wellbeing at work of frontline managers, even though employees in supervisory and expert roles generally report higher levels of wellbeing than average. The wellbeing of frontline managers reflects on the entire work community, and their ability to cope creates conditions for organizational success.

The purpose of this thesis was to explore frontline managers’ views on their readiness for hybrid leadership, as well as their experiences of hybrid leader-ship and its effects on their wellbeing at work. The aim was to produce knowledge to support the strengthening of frontline managers’ hybrid leadership competencies and the practical implementation of hybrid leadership as part of developing managerial work. The study was conducted as a mixed‑methods research project in the wellbeing services counties of South Savo and North Savo. Data was collected through an electronic survey targeting frontline managers in specialized healthcare, with 39 respondents in total. The analysis combined abductive content analysis with quantitative analytical methods.

Frontline managers generally perceived the transition to a hybrid work model as positive and desirable, as it was seen to enhance their possibilities to influence their work, strengthen the sense of control, and facilitate the reconciliation of work and personal life. However, the participants also highlighted the need for comprehensive training on hybrid leadership and adequate support from their own supervisors and colleagues. Organizational guidelines concerning hybrid work and hybrid leadership were likewise considered important.