Keliaakikon omahoitoon sitoutumiseen vaikuttavat tekijät : systemoitu kirjallisuuskatsaus

Abstract

Keliakia on autoimmuunisairaus, jonka ainoa tiedossa oleva hoitomuoto on elinikäinen gluteeniton ruokavalio. Tämän vuoksi keliaakikon omahoitoon sitoutuminen on keskeistä sairauden hallinnassa. Keliaakikon omahoitoon sitoutumiseen liittyy kuitenkin monia haasteita. Omahoitoon sitoutumiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen auttaa terveydenhuollon ammattilaisia kohdentamaan keliakiaa sairastavalle yksilöllistä ja tarpeenmukaista ohjausta ja tukea sekä vahvistamaan keliaakikon terveysosaamista ja sisäistä motivaatiota omahoidon toteuttamiseen. Se edistää keliaakikon terveyttä ja hyvinvointia ja auttaa hallitsemaan sairautta. Se voi myös ehkäistä lisäsairauksien kehittymistä sekä parantaa keliaakikon elämänlaatua.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata systemoidun kirjallisuuskatsauksen avulla keliaakikon omahoitoon sitoutumiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa kirjallisuuskatsauksen tuloksiin perustuva ohje hoitotyön ammattilaisille tarjottavaksi Terveysportin Hoitotyön tietokantaan. Tavoitteena oli tuoda esille näyttöön perustuvia hyviä käytäntöjä hoitotyön ammattilaisille keliaakikon omahoitoon sitoutumisen edistämiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi. Lopulliseen katsaukseen valikoitui laadunarvioinnin jälkeen 20 tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Tulosten perusteella keliaakikon omahoitoon sitoutuminen näyttäytyy monivaiheisena ja moniulotteisena prosessina, jossa psyykkiset, sosiaaliset, tiedolliset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet limittyvät toisiinsa. Sitoutuminen edellyttää sekä yksilöllistä aktiivisuutta että laajempaa sosiaalista ja yhteiskunnallista tukea. Omahoitoon sitoutumista voidaan vahvistaa lisäämällä keliaakikon terveysosaamista, tukemalla hänen itseohjautuvuuttaan sekä kehittämällä ympäristöjä ja palveluita, jotka mahdollistavat gluteenittoman ruokavalion toteutumisen arjessa.

Tuloksia voidaan hyödyntää terveydenhuollossa keliaakikon ohjauksessa ja omahoitoon sitoutumisen tukemisessa. Tietoa voidaan hyödyntää myös keliaakikoiden omahoitoon sitoutumista tukevien strategioiden ja palvelurakenteiden kehittämisessä. Omahoidon onnistuminen edistää terveydenhuollon resurssien kestävää käyttöä ja vähentää palvelujärjestelmän kuormitusta pitkällä aikavälillä.

Celiac disease is an autoimmune disorder for which the only known treatment is a lifelong gluten-free diet. Therefore, adherence to self-care is essential for managing the condition, yet individuals often face challenges in maintaining it. Consequently, it is important to identify the factors that either promote or hinder adherence to self-care. Recognizing these factors enables healthcare professionals to provide personalized and targeted guidance and support that strengthen health literacy and internal motivation for self-care. This approach promotes health and well-being, helps individuals manage the disease effectively, and may prevent the development of additional complications while improving quality of life.

The purpose of this thesis was to describe, through a systematic literature review, the factors influencing adherence to self-care among individuals with celiac disease. Furthermore, the purpose was to produce a guideline for nursing professionals based on the findings of the literature review, to be submitted for publication in the Nursing Database of Terveysportti. The aim was to highlight evidence-based best practices that support adherence and enhance quality of life. Twenty quality assessed studies were analysed using inductive content analysis.

Based on the results, adherence to self-care among individuals with celiac disease appears to be a multifaceted and multidimensional process in which psychological, social, informational, and societal dimensions intertwine. Adherence requires both individual initiative and broader social and societal support. The results indicate that adherence can be strengthened by improving health literacy, supporting self-direction, and developing environments and services that facilitate the implementation of a gluten-free diet.

These findings can be utilized in healthcare to guide and support individuals with celiac disease. The knowledge generated by this thesis can inform strategies and service structures that foster adherence to self-care. Successful self-care also contributes to sustainable use of healthcare resources and reduces the long-term burden on the service system.