Asumisyksiköstä itsenäisempään asumiseen : tuen tarpeet ja siirtymävaiheen edellytykset Asunto ensin -mallissa

Abstract

Asunnottomuuden vähentäminen Suomessa perustuu Asunto ensin -periaatteeseen, jossa pysyvä asunto nähdään kuntoutumisen lähtökohtana. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan vaihetta, jossa asumisyksikössä asuva asiakas siirtyy kohti kevyemmin tuettua ja itsenäisempää asumista, sekä siihen liittyviä tuen tarpeita työntekijöiden näkökulmasta.

Tutkimus kuvaa millaisilla tukimuodoilla siirtymää voidaan tukea ja millaista tukea asiakkaat tarvitsevat pärjätäkseen muutostilanteessa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin seitsemällä puolistrukturoidulla teemahaastattelulla asumisyksiköiden työntekijöiltä ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan siirtyminen on ennen kaikkea psykososiaalinen prosessi, johon liittyy epävarmuus, yksinäisyyden riski ja tilapäisesti kasvava tuen tarve. Onnistunut siirtymä edellyttää arjen taitojen lisäksi pysyviä sosiaalisia suhteita sekä suunnitelmallista, rinnalla kulkevaa tukea myös muuton jälkeen. Tutkimus osoittaa, että asumisyksiköissä tehtävä kuntouttava työ vähentää pitkäaikaisia tuen tarpeita, mutta siirtymävaihe vaatii erillistä, kohdennettua tukea.

Opinnäytetyö tuottaa tietoa palvelujen kehittämiseen ja resurssien suuntaamiseen siirtymävaiheen tukemiseksi osana Asunto ensin -mallin jatkopolkua.

The reduction of homelessness in Finland is based on the Housing First principle, which views permanent housing as the foundation for rehabilitation and recovery. This thesis examines the phase in which clients living in supported housing transition towards less supported and more independent living, as well as the related support needs from the perspective of employees.

The aim of this study was to describe what types of support are needed during the transition phase and how clients can be supported in coping with this change. The study was conducted as qualitative research. The data were collected through seven semi-structured interviews with employees working in supported housing units and analysed using inductive content analysis.

The findings indicate that the transition is primarily a psychosocial process rather than a technical procedure. It is characterised by uncertainty, a risk of loneliness, and a temporary increase in support needs. A successful transition requires not only everyday living skills but also stable social relationships and planned, continuous support after the move.

The results show that rehabilitative work in supported housing reduces longterm support needs, although support needs may temporarily increase during the transition phase. This thesis provides knowledge for service development and resource allocation to better support the transition phase as part of the Housing First service pathway