Alaraajojen rasitusmurtumat varusmiehillä : lihaskunnon ja rasitusmurtumien yhteys

Abstract

Alaraajojen rasitusmurtumat ovat yksi yleisimmistä vammoista varusmiehillä. Alaraajojen rasitusmurtumat johtavat usein siihen, että varusmiespalveluksen suorittaminen hankaloituu tai keskeytyy. Rasitusmurtumien tuomat kivut, fyysiset rajoitteet sekä fyysisen suorituskyvyn heikentyminen heikentävät varusmiesten hyvinvointia ja jaksamista. Yleinen ohjeistus rasitusmurtumien ennaltaehkäisyssä on maltillinen progressio kestävyys-liikunnassa ja yksipuolisen rasituksen välttäminen. Näin yleisen vaivan kohdalla olisi kuitenkin hyödyllistä tarkastella voisivatko myös muut tekijät, kuten lihaskunto, vaikuttaa vammojen syntyyn ja siten tarjota lisäkeinoja ennaltaehkäisyyn.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten lihaskunto on yhteydessä alaraajojen rasitusmurtumien ilmenemiseen varusmiehillä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää rasitusmurtumien ennaltaehkäisyssä varusmiespalveluksessa. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tiedonhaku tehtiin PubMed- ja ScienceDirect-tietokannoissa. Aineisto koostui kymmenestä artikkelista, jotka täyttivät sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Tutkimukset oli julkaistu vuosien 1999–2014 välillä.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella lihaskunnolla näyttäisi olevan yhteys rasitusmurtumien ilmenemiseen. Kuitenkin lihaskunnon yhteyden suuruus vaihtelee tutkimusten välillä. Osa tutkimuksista osoittaa lihaskunnolla olevan vähäisempi yhteys tai ei ollenkaan yhteyttä rasitusmurtumien ilmenemiseen. Erityisesti heikolla kestävyyskunnolla saattoi olla suurempi yhteys rasitusmurtumien ilmenemiseen. Lisäksi erilaiset riskitekijät ja elintavat voivat vaikuttaa rasitusmurtumien ilmenemiseen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että pelkkä yleinen ohjeistus kestävyysharjoittelun maltillisesta progressiosta ei näyttäisi riittävän. Varusmiesten rasitusmurtumien ennaltaehkäisy tulisi nähdä kokonaisvaltaisempana prosessina, johon vaikuttavat monet eri tekijät.