”Se tuntu, ku oisin ammattilainen” – Erityistä tukea tarvitsevien kokemuksia osallisuudesta työelämälähtöisessä oppimisympäristössä

Abstract

Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoituksena oli saavuttaa tietoa erityistä tukea tarvitsevien osallisuuden kokemuksista työelämälähtöisessä oppimisympäristössä. Opinnäytetyön työelämäkumppani on kahvila Ipi Kulmakuppila, joka toimii työelämälähtöisenä oppimisympäristönä kehitysvammaisille ja muille erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Työn tavoitteena oli selvittää osallisuuden kokemusten lisäksi sitä, miten erityistä tukea tarvitsevat ovat kokeneet Ipi Kulmakuppilassa käytössä olevat tukimateriaalit ja miten Ipi Kulmakuppilan toimintaa voisi kehittää heidän näkökulmastaan. Aineisto on kerätty teemahaastatteluilla yksilö- ja ryhmähaastatteluiden muodossa. Haastateltavia oli yhteensä viisi. Kohderyhmänä olivat Ipi Kulmakuppilassa työharjoittelussa tai päiväaikaisessa työpajatoiminnassa kahvilatyötä harjoittelevat erityistä tukea tarvitsevat tai kehitysvammaiset henkilöt. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen. Työtä ohjaava osallisuuden teoria jaettiin analyysissä osallisuuden eri merkityksiin: osallistumiseen, inkluusioon, liittymiseen, kuulumiseen, yhteensopivuuteen, vaikuttamiseen, suhteissa olemiseen, yhteisyyteen ja johtamiseen, joiden kautta osallisuuden kokemuksia tarkasteltiin. Analyysin tulokset osoittivat, että haastateltavat kokivat kuuluvansa työyhteisöön ja kokivat työtehtävänsä pääasiassa mielekkäiksi ja merkityksellisiksi, toivoen kuitenkin pääsevänsä tekemään enemmän keittiötöitä kuten leipomista. Kuuluminen näyttäytyi myös ammattiylpeyden korostumisena osaamisen kasvaessa. Käytössä olevat tukimateriaalit koettiin alkuun hyviksi, mutta ajan ja toiston myötä tarve niille väheni tai poistui kokonaan. Haastateltavat haaveilivat pääsevänsä tulevaisuudessa palkkatöihin ja kokivat saaneensa Ipistä hyvää työkokemusta. Tulosten perusteella näyttää siltä, että erityistä tukea tarvitsevat hyötyvät selkomateriaaleista, rauhallisesta työtahdista, työtehtävien pilkkomisesta, riittävistä ajallisista resursseista, kannustavasta ja mukaan ottavasta yhteisöstä sekä positiivisesta palautteesta. Jatkossa olisikin hyvä pohtia, miten tällaiset toimintatavat voitaisiin jalkauttaa muuallekin työelämään, jotta erityistä tukea tarvitsevien haaveet palkkatyöstä voisivat toteutua. Kahvilan toimintaa voisi löydösten perusteella kehittää niin, että isompi osa kahvilan tuotteista, olisi erityistä tukea tarvitsevien itse valmistamia.

The aim of this qualitative study was to explore participation experiences of people with special support needs in the context of a work-based learning environment. The working life partner of this study is Ipi Kulmakuppila, a café which operates as a work-based learning environment for people with intellectual disabilities or special support needs. In addition to exploring experiences of participation, the aim was to examine how the participants experienced the support materials at Ipi Kulmakuppila and how the learning environment could be improved from their perspective. The data was collected through semi-structured individual and group interviews. A total of five participants were interviewed. The target group consisted of people with intellectual disabilities or special support needs who had practiced café work at Ipi Kulmakuppila either through internships or daytime workshop activity. The data was analysed using theory-driven content analysis. The analysis was guided by different aspects of participation through which the experiences of participation were examined. The aspects were participation, inclusion, involvement, belonging, coherence, representation, relatedness, togetherness and governance. The participants felt a sense of belonging and that their tasks were primarily enjoyable and meaningful but hoped for more kitchen tasks such as baking. Belonging was also reflected in an increased sense of professional pride as their skills developed. The support materials were initially perceived as useful; however, with time and repetition, the need for them decreased or disappeared. The participants dreamed of paid work and felt they had received good work experience from Ipi Kulmakuppila. People with special support needs appear to benefit from plain language materials, a calm work-pace, breaking down tasks, sufficient time, an encouraging and inclusive community, and positive feedback. It would be important to consider how such practices could be implemented more broadly in working life to reach the dream of paid employment. Increasing the proportion of products made by people with special needs would be a potential area for development in the café.