Kiikareissa kumppanuus : toimintaterapian rooli AVH-kuntoutujan kotiutusprosessissa

Abstract

Koska laitospaikkoja ollaan valtakunnallisesti vähentämässä, on sairaaloilla tarve kehittää kotiutusprosessejaan myös taloudellisesti kannattaviksi. Painetta lisää se, että väestörakenne on muuttumassa ikääntyneiden määrän kasvaessa, ja sen myötä myös aivoverenkiertohäiriöt lisääntyvät. Toimintaterapian asiakaslähtöisyydestä tehdyissä tutkimuksissa on todettu toimintaterapian asiakaslähtöisyyden olevan vain harvoin kriittisen arvioinnin kohteena, joten myös tätä aihetta on tarpeen tutkia enemmän.

Opinnäytetyössä selvitettiin aivoverenkiertohäiriökuntoutujan kotiutusprosessia terveyskes-kussairaalassa tarkastellen erityisesti toimintaterapian roolia tässä prosessissa. Työelämäyhteistyökumppanina toimiva terveyskeskussairaala sai opinnäytetyön tuotoksena käyttöönsä kaksi kaaviota, joista toinen kuvaa moniammatillisen kotiutusprosessia yleisesti ja toinen toimintaterapian roolia tässä prosessissa. Työssä myös tarkasteltiin asiakaslähtöisyyden ilmenemistä AVH-kuntoutujan toimintaterapiassa. Tunnistettavuussyistä yhteistyökumppanina toiminutta terveyskeskussairaalaa ei mainita opinnäytetyössä nimeltä.

Opinnäytetyötä ohjasivat teoria- ja tutkimustieto asiakaslähtöisyydestä, aivoverenkiertohäiriöistä ja AVH-kuntoutujan toimintaterapiasta. Kanadalaista toimintaterapiaprosessin kehystä käytettiin pohjana prosessikaavioiden luomisessa. Aineiston analyysiteoriana toimi Saikun ja Karjalaisen (2007) viisivaiheinen tyypittely asiakkaan asemasta asiakasyhteistyöryhmissä. Terveyskeskussairaalan toimintaterapeutteja haastateltiin kaksi kertaa teemamuotoisen ryhmähaastattelun keinoin. Lisäksi aineistona käytettiin kolmea kuntoutujaa koskevia potilastietojärjestelmän kirjauksia.

Opinnäytetyön tuotoksena valmistui kaksi kotiutusprosessikaaviota. Kotiutusprosessin al-kuvaiheessa korostuu asiakaslähtöisyyden ensimmäinen taso. Prosessin edetessä, kun toimintaterapeutti ja kuntoutuja tutustuvat toisiinsa, on asiakaslähtöisyys näkyvämpää ja parhaimmillaan päästään kumppanuuden tasolle. Sairaalaympäristö ja AVH-kuntoutujan oirekuva rajaavat asiakaslähtöisyyden tasoa. Korkeimman asiakaslähtöisyyden tason saavuttaminen ei ole kuitenkaan yksin toimintaterapeutin käsissä, vaan asiakkaan on haluttava toimia yhteistyössä toimintaterapeutin kanssa ja oltava valmis ottamaan vastaan toimintate-rapeutin osaamista. Jatkossa olisi hyödyllistä tutkia myös kuntoutujien kokemuksia asiakaslähtöisyyden toteutumisesta, jotta heidän äänensä pääsisi myös kuuluviin.

The nationwide reduction of facility places in Finland has caused a need to improve hospital discharge processes. The need for improvement is further emphasized by the increased number of strokes due to the upcoming demographic change and ageing population. Additionally, there should be more research about client-centeredness in occupational therapy, since previous research has shown that it is rarely under critical reflection.

The objective of this study was to examine the discharge process of a stroke patient in a health-care center hospital and focus especially on the role of occupational therapy in the process. The thesis was conducted in cooperation with a Finnish health-care center hospital. As a result the hospital acquired two process graphs, one of which showed the multiprofessional discharge process and the other the role of occupational therapy in the process. Another goal was to study how client-centeredness appears in occupational therapy for stroke patients. The name of the hospital is not specified in the thesis as it must remain unidentified.

The study followed previous theory and research of client-centeredness, strokes and occupational therapy for stroke patients. The process graphs were created based on the Canadian Practice Process Framework. The content analysis was based on Saikku and Karjalainen’s (2007) theory about the five stages of the client’s status in client cooperation groups in rehabilitation. The data was collected by carrying out two interviews with a group of three occupational therapists that worked in the hospital. In addition, we examined the data on three stroke patients’ processes in the hospital’s patient care information system.

The results showed that the first stage of client-centeredness was emphasized in the beginning of the discharge process. As the occupational therapist and the patient got to know each other, client-centeredness could be seen more clearly and it was more likely to reach the fifth stage, companionship. However, the hospital environment and the stroke patient’s symptoms could lower the stage. The results lead to the conclusion that reaching the fifth stage requires not only the occupational therapist’s client-centered methods but also the patient’s will to cooperate and to accept the therapist’s expertise. In addition, the hospital obtained two process graphs for their use. In the future, studying the patients’ experience about client-centeredness would be beneficial.