Menetelmällinen lähestyminen koulupoissaoloihin : koulupoissaolotilanteiden jäsentämisen työmenetelmän soveltuvuus sosiaalialan ammattilaisten työhön
Brückner, Katja; Wornell, Natashia (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604298323
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604298323
Tiivistelmä
Tällä tutkimuksella selvitettiin laadullisen tutkimuksen keinoin koulupoissaolotilanteiden jäsentämisen työmenetelmän soveltuvuutta ongelmallisissa koulupoissaolotilanteissa osana sosiaalialan ammattilaisten työnkuvaa sekä tehtiin työmenetelmän käyttöönottomalli hyvinvointialueille. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa laadullista tietoa menetelmän käytettävyydestä ja hyödyistä sosiaalialan työssä työskenneltäessä ongelmallisten koulupoissaolojen parissa. Tutkimuksessa selvitettiin ammattilaisten kokemuksia työskentelystä koulupoissaolotilanteissa ennen ja jälkeen menetelmän käyttöönottoa, heidän näkemyksiään menetelmän sopivuudesta omaan työhönsä sekä kokemuksia sen käytöstä ja vaikutuksista työskentelyyn. Lisäksi tutkimuksessa kartoitettiin pilotointiin osallistuneiden nuorten vanhempien kokemuksia menetelmätyöskentelystä.
Tietoperusta rakentui ajankohtaiseen tutkimustietoon koulupoissaoloilmiöstä, ilmiön äärellä tehtävästä menetelmätyöstä sekä sosiaalialalla esiintyvän menetelmätyöskentelyn kuvauksesta. Primääriaineisto kerättiin ryhmähaastattelujen (N=11) ja kyselylomakkeiden (N=29) avulla. Sekundääriaineistona käytettiin lisäksi laadullisia kyselylomakevastauksia (N=76+9). Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tuloksista nousi esiin pääasiassa lupaavia kokemuksia työmenetelmän käytöstä ja sen soveltuvuudesta sosiaalialalla toimivien ammattilaisten työnkuvaan. Työmenetelmä koettiin hyödylliseksi ja selkeäksi työskentelyprosessiksi, joka helpotti asiakastyöhön ryhtymistä. Työmenetelmän koettiin parantavan asiakasperheiden osallisuutta sekä vahvistavan verkostossa tapahtuvaa yhteisen ymmärryksen muodostumista nuoren koulupoissaolojen taustasyistä. Lisäksi tuloksista nousi esiin menetelmäosaamista tukevia tekijöitä, joita hyödynnettiin työmenetelmän käyttöönottomallin luomisessa.
Tietoperusta rakentui ajankohtaiseen tutkimustietoon koulupoissaoloilmiöstä, ilmiön äärellä tehtävästä menetelmätyöstä sekä sosiaalialalla esiintyvän menetelmätyöskentelyn kuvauksesta. Primääriaineisto kerättiin ryhmähaastattelujen (N=11) ja kyselylomakkeiden (N=29) avulla. Sekundääriaineistona käytettiin lisäksi laadullisia kyselylomakevastauksia (N=76+9). Aineiston analyysi toteutettiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tuloksista nousi esiin pääasiassa lupaavia kokemuksia työmenetelmän käytöstä ja sen soveltuvuudesta sosiaalialalla toimivien ammattilaisten työnkuvaan. Työmenetelmä koettiin hyödylliseksi ja selkeäksi työskentelyprosessiksi, joka helpotti asiakastyöhön ryhtymistä. Työmenetelmän koettiin parantavan asiakasperheiden osallisuutta sekä vahvistavan verkostossa tapahtuvaa yhteisen ymmärryksen muodostumista nuoren koulupoissaolojen taustasyistä. Lisäksi tuloksista nousi esiin menetelmäosaamista tukevia tekijöitä, joita hyödynnettiin työmenetelmän käyttöönottomallin luomisessa.