Yhteistoiminnalla kohti vuorovaikutusta : lapsi-vanhempiryhmä päihdekuntoutuksessa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa. Tavoitteena oli tarjota vanhemmille mahdollisuus pohtia omaa vanhemmuuttaan ja vuorovaikutustaan lapsensa kanssa. Opinnäytetyön yhteistyökumppanina toimi Helsingin Diakonissalaitoksen Perheen yhdistetyn hoidon yksikkö, joka tarjoaa päihdekuntoutusta lapsiperheille. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä lapsi-vanhempi toimintaa yhteistyökumppanin toiminnassa ja tuoda esille uudenlainen ryhmärakenne. Tavoitteena oli tuoda näkyväksi toimintaterapian mahdollisuudet päihdekuntoutuksessa ja perhetyössä.

Opinnäytetyössä perehdyttiin lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja yhteistoiminnan luonteeseen. Vanhemman päihdeongelma vaikuttaa lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen ja tähän liittyviä ilmiöitä on avattu tässä työssä. Lisäksi työssä avattiin lastensuojelun ja terapeuttisen yhteisöhoidon käsitteitä.

Opinnäytetyön aineiston tiedonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia, reflektoivia haastatteluja ja palautehaastattelua. Tulokset saatiin tarkastelemalla havainnointitietojen ja asiakkaiden vastausten muuttumista reflektoivissa haastatteluissa tutkimuksen aikana. Samalla etsittiin yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen mahdollista syy-seuraussuhdetta. Opinnäytetyön aineistonkeruu ja analyysi toteutettiin laadullisen tutkimuksen periaatteiden mukaisesti.

Tuloksena osalla vanhemmista tapahtui muutosta vuorovaikutuksessa ja yhteistoiminnassa, osalla vanhemmista taas ei tullut näkyviin muutosta. Tulosten perusteella vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen kehittämiseen ja muuttamiseen ei riitä pelkästään vanhemmalle ja lapselle tarjottu yhdessä tekeminen. Vanhempi tarvitsee muutoksen mahdollistamiseksi oman toiminnan reflektointia ja palautetta omasta toiminnastaan.

Tämä opinnäytetyö tukee ajatusta, että lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta tulisi edistää yhdessä. Tällöin pystyttäisiin pureutumaan juuri niihin vuorovaikutuksen haasteisiin, jotka haittaavat lapsen suotuisaa kasvua ja kehitystä. Lastensuojelun kentällä tulisi kehittää työtä lähemmäksi perheitä ja heidän arkeaan.

The purpose of this thesis was to examine parent-child interaction and co-occupation. The goal was to provide an opportunity for parents to explore their parenthood and analyse their interaction with their child. This study was performed in co-operation with the Helsinki Deaconess Institute’s Family Treatment Unit, which provides substance abuse rehabilitation to families. Another goal of the project was to increase the amount of child-parent activity in the work of the co-operating institute and demonstrate a new kind of a group structure. We also aimed at demonstrating the opportunities that occupational therapy provides to substance abuse and family work.

This thesis looks into parent-child interaction and the nature of the co-occupation. The study demonstrates the different phenomena that surround parental substance abuse and its effects on the parent-child interaction. In addition, we give an overview of the Child Protective Services in Finland and therapeutic community treatment.

We gathered the data for this study during 8 sessions of observation followed by reflective group interview. At the end of the project, we conducted a final interview with the group. We then examined the results of our observations and the content of the answers given in the group discussions during the study on a case-by-case basis. Our purpose was to look for possible causal relationships in the data. The data gathering and analysis was performed according to the principles of qualitative studies.

The results revealed that some parents showed differences in their interaction and co-occupation, while some parents showed no observable changes. The results imply that interactional activities alone are not sufficient for improving the parent-child interaction. It is necessary to provide opportunities for self-reflection and feedback in order to achieve change in the parent’s actions.

This thesis supports the idea that parent-child interaction should be improved in co-operation of both parties. This approach allows us to focus precisely on the interactional challenges that can hinder the ideal developmental progress and growth of a child. In the field of Child Protective Services, institutional support should be provided in a closer proximity to families and their everyday lives.