Uuden materiaalin siirtohinnan määrittäminen konsernin sisäisessä kaupassa : Case EvoCarbon

Abstract

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siirtyminen kohti vähäpäästöisempiä tuotantomenetelmiä ovat keskeisiä tavoitteita Suomessa ja Euroopan unionissa. Nämä tavoitteet ohjaavat myös teollisuuden yrityksiä, kuten Outokumpua, kehittämään tuotantoprosessejaan kestävämpään suuntaan. Osana tätä siirtymää Outokumpu on investoinut omaan biohiilen tuotantoon, jota käytetään raaka-aineena biokoksin valmistuksessa. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli luoda siirtohinnoittelumalli uudelle tuotteelle, jolle ei ole vakiintuneita markkinahintoja. Hinnoittelumallin pohjalle tuli valita tilanteeseen parhaiten soveltuva siirtohinnoittelumenetelmä, joka on konsernin sisäisen kaupan periaatteiden mukainen, verotuksellisesti hyväksyttävä ja tukee konsernin pitkän aikavälin tavoitteita. Työ toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitujen asiantuntijahaastattelujen avulla. Tutkimuksessa käytiin läpi siirtohinnan osapuolten toimintoanalyysit ja selvitettiin toimintoihin liittyvät riskit. Tietoperusta rakentui siirtohinnoittelun keskeisestä teoriasta, kuten markkinaehtoperiaatteesta, siirtohinnoittelumenetelmistä, siirtohinnoitteluprojektin vaiheista sekä siirtohinnoitteluun liittyvistä verotuksellisista kysymyksistä. Tutkimuksen tuloksena syntyi siirtohinnoittelumalli, jossa hyödynnettiin liiketoiminettomarginaalimenetelmää. Malli yhdistää biohiilen tuotannon nettokustannuspohjan ja matalaa riskiprofiilia vastaavan nettotuoton, mikä mahdollistaa uuden tuotteen hinnoittelun konsernin sisäisessä kaupassa markkinaehtoisesti ja läpinäkyvästi.