Ohjaajien näkemyksiä neuromoninaisen ryhmän ohjaamisesta lasten ja nuorten kesäleiritoiminnassa
Kärkkäinen, Mirjami (2026)
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605079994
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202605079994
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan Lasten Kesä ry:n leiriohjaajien näkemyksiä neuromoninaisen lapsiryhmän ohjaamisesta sekä leiriarjen käytännöistä suhteessa lasten sosiaaliseen hyvinvointiin. Opinnäytetyön tavoitteena on tunnistaa sekä toimivia käytäntöjä että kehittämiskohteita neurovahvistavan ja inklusiivisen leiritoiminnan toteutumisen kannalta.
Opinnäytetyön tietoperustassa avattiin neuromoninaisuuden käsitettä, neurovahvistavaa lähestymistapaa sekä vertaissuhteiden ja itsesäätelyn tukemisen merkitystä lapsen kehitykselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Aineistona oli neljän leiriohjaajan haastattelut, jotka kerättiin kevään 2025 aikana puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Tulokset osoittivat, että ohjaajat kokevat järjestön arvopohjan vahvasti lapsikeskeisenä ja moninaisuutta tunnustavana. Ennakkotiedot leiriläisistä ja heidän diagnooseistaan eivät vaikuta merkittävästi ohjaajien tapaan kohdata leiriläisiä. Keskeisinä haasteina leiriarjessa ovat siirtymä- ja odottelutilanteet, jotka koettiin aiheuttavan kuormitusta ja konflikteja. Aistikuormituksesta kärsiville kaivattiin myös lisää mahdollisuuksia rauhallisiin tiloihin.
Aiempien tutkimusten mukaan vertaissuhteilla ja kuulumisen tunteen kokemuksella on merkittävä vaikutus lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin. Johtopäätöksissä todetaan vertaissuhteilla olevan merkittävä rooli myös leiritoiminnassa ja ohjaajilla olevan jonkin verran keinoja tukea sosiaalisten taitojen harjaantumista sekä ryhmään kuulumista.
Toimintaa voi inklusiivisuuden ja turvallisuuden kannalta kuitenkin kehittää luomalla selkeämpiä toimintamalleja odottelutilanteisiin, aistiympäristön muokkaamisella sekä lisäämällä perehdytystä haastavien tilanteiden hallintaan liittyen. Riittävä ohjaajaresurssi tulee turvata, sillä se nähtiin keskeisenä edellytyksenä neurovahvistavan lähestymistavan toteutumiselle käytännössä.
Opinnäytetyön tietoperustassa avattiin neuromoninaisuuden käsitettä, neurovahvistavaa lähestymistapaa sekä vertaissuhteiden ja itsesäätelyn tukemisen merkitystä lapsen kehitykselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille. Aineistona oli neljän leiriohjaajan haastattelut, jotka kerättiin kevään 2025 aikana puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavan laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.
Tulokset osoittivat, että ohjaajat kokevat järjestön arvopohjan vahvasti lapsikeskeisenä ja moninaisuutta tunnustavana. Ennakkotiedot leiriläisistä ja heidän diagnooseistaan eivät vaikuta merkittävästi ohjaajien tapaan kohdata leiriläisiä. Keskeisinä haasteina leiriarjessa ovat siirtymä- ja odottelutilanteet, jotka koettiin aiheuttavan kuormitusta ja konflikteja. Aistikuormituksesta kärsiville kaivattiin myös lisää mahdollisuuksia rauhallisiin tiloihin.
Aiempien tutkimusten mukaan vertaissuhteilla ja kuulumisen tunteen kokemuksella on merkittävä vaikutus lapsen sosiaaliseen hyvinvointiin. Johtopäätöksissä todetaan vertaissuhteilla olevan merkittävä rooli myös leiritoiminnassa ja ohjaajilla olevan jonkin verran keinoja tukea sosiaalisten taitojen harjaantumista sekä ryhmään kuulumista.
Toimintaa voi inklusiivisuuden ja turvallisuuden kannalta kuitenkin kehittää luomalla selkeämpiä toimintamalleja odottelutilanteisiin, aistiympäristön muokkaamisella sekä lisäämällä perehdytystä haastavien tilanteiden hallintaan liittyen. Riittävä ohjaajaresurssi tulee turvata, sillä se nähtiin keskeisenä edellytyksenä neurovahvistavan lähestymistavan toteutumiselle käytännössä.