Digitaalisen etäryhmän merkitys äidin ja vauvan vuorovaikutuksen tukemisessa: äitien kokemuksia Vauvan Taika -etäryhmästä

Abstract

Tässä artikkelimuotoisessa opinnäytetyössä tarkasteltiin äitien kokemuksia Vauvan Taika -toiminnan digitaalisen etäryhmän merkityksestä äidin ja vauvan välisen vuorovaikutuksen tukemisessa. Lisäksi työssä tunnistettiin tekijöitä, jotka äitien kokemusten mukaan tukivat vuorovaikutusta ja vanhemmuutta digitaalisessa ryhmätoiminnassa. Tutkimuksen tietoperusta rakentui varhaisen vuorovaikutuksen ja vanhemmuuden teoreettiselle tarkastelulle digitaalisessa toimintaympäristössä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koostui kahden äidin teemahaastatteluista sekä kahdentoista digitaalisen etäryhmäkerran kohdennetuista havainnoista. Haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, ja havainnointiaineistoa käytettiin analyysin tukena ja tulosten syventämisessä.

Tulosten perusteella äidit kuvasivat digitaalisen etäryhmän tukeneen äidin ja vauvan välistä vuorovaikutusta lisäämällä tietoisuutta vuorovaikutuksen osa-alueista, vahvistamalla sensitiivistä läsnäoloa sekä tukemalla vanhemmuuden varmuutta. Ohjaajien sensitiivinen ja ammatillinen työote, turvallinen ja luottamuksellinen ryhmäilmapiiri sekä vertaistuki tunnistettiin keskeisiksi vuorovaikutusta ja vanhemmuutta tukeviksi tekijöiksi. Digitaalinen toteutus lisäsi toiminnan saavutettavuutta, mutta siihen liittyi myös rajoitteita. Tulokset viittaavat siihen, että digitaaliset etäryhmät voivat soveltua osaksi monimuotoista perhepalvelujen tukikokonaisuutta.

This article-based master’s thesis examined mothers’ experiences of a digital remote group in the Vauvan Taika program and their perceived significance in supporting mother–infant interaction. In addition, the study identified factors that, according to mothers’ experiences, supported interaction and parenting within a digital group setting. The theoretical framework was grounded in perspectives on early interaction and parenting in a digital environment.

The study employed a qualitative research approach. The data consisted of thematic interviews with two mothers and targeted observations from twelve digital remote group sessions. The interview data were analysed using inductive content analysis, and the observational data were used to support and deepen the analysis.

The results indicated that the digital remote group was experienced as supporting mother–infant interaction by increasing mothers’ awareness of key aspects of interaction, strengthening sensitive responsiveness, and enhancing parental confidence. The facilitators’ sensitive and professional approach, a safe and trusting group atmosphere, and peer support were identified as key factors supporting interaction and parenting. While the digital format improved accessibility, it also involved certain limitations. Based on these findings, digital remote groups may represent a suitable component of a broader and multifaceted family support system.