Luova muoto : kuvataide vaatetussuunnittelun metodina

Abstract

Taidetta ja muotia ei aina yhdistetä toisiinsa. Muodin ajatellaan olevan teollisempaa ja laskelmoivampaa kuin taide, sillä sen pohja on teollisuustaiteen piirissä. Vaatesuunnittelija on kuitenkin myös muotoilija tai muotitaiteilija, sillä käsite design pyrkii esteettiseen elämykseen. Muotoilemalla vaatteen suunnittelija viestii omia ideologioitaan ja kauneuskäsityksiään. Muotiin liittyy myös kuvataiteen tavoin luovia prosesseja, intuitiota sekä luovaa ongelmanratkaisua. (Nuutinen, 2004, 92–93.) Opinnäytetyöni esittelee lukijalle kuvataiteen vaatesuunnittelun metodina. Olen kokenut kuvataiteellisen lähtökohdan hillitsevän putkikatseisuutta ja liiallista lopputuloksen ennakoimista suunnitteluprosessissa. Työn lopputulos on alussa vielä täysin avoin, sillä kuvataiteellinen teos toimii ikään kuin pelilautana, josta lähdetään siirtämään nappuloita eri strategisiin kohteisiin. Koen kuvataiteen toimivan hyvänä impulssina inspiroitumiselle ja ideoimiselle. Havainnollistan metodini tutkimuksella kuvataiteilija Emma Ainalan maalaukseen Final Fantasy, jonka raporttina toimii kirjallinen opinnäytetyö sekä luonnoskirja. Visuaalisessa tutkimuksessa käytetään hyödyksi kuva-analyysin keinoja sekä oman metodini pohjalle laadittua prosessikaaviota. Toivonkin että metodistani on hyötyä myös muille luovalla alalla toimijoille sekä esimerkiksi opetuksen osana. Tutkimukseni on kvalitatiivinen eli laadullinen, sillä sen tavoitteena on ilmiön tulkinta, ymmärtäminen ja merkityksen anto. Käytän hermeneuttista tutkimusotetta, joka tutkii merkityksiä, kulttuuria ja tulkinnallisuutta. Se pyrkii selvittämään, mitä on aiheen tai ilmiön pinnan alla tulkittavissa. Työssä tutustutaan myös visuaaliseen lukutaitoon, joka toimii metodini teoreettisena pohjana. Vaikka taidepsykologiaa ei heti yhdistä vaatesuunnittelijan työhön, on se mielestäni kuitenkin tärkeä osa luovuutta. Työssäni ne avaavat lukijalle taiteen kokemuksellista arvoa ja virittävät mieltä emotionaaliseen ajatteluun. Ne vastaavat kysymyksiin, miksi taide koetaan vaikuttavana asiana ja kuinka taiteen voi psykologisen keinoin valjastaa vaatesuunnittelijan inspiraation lähteeksi. Mielestäni hyvässä mallistossa on osa suunnittelijasta itsestään. Työ on ensisijaisesti henkilökohtainen ja perustuu omiin kokemuksiini. Jatkaisinkin tätä työtä vertailemalla toisten suunnittelijoiden prosesseja omaani. Työn luonteeseen sopisi myös yhteistyöprojekti jonkun taiteilijan kanssa. Mielenkiintoista olisi antaa metodini toisen suunnittelijan kokeiltavaksi ja seurata, mitä hän saa siitä itselleen. Tällä hetkellä metodi on nimittäin todistettavasti toimiva vain omalla kohdallani ja se kaipaisi yleisempää tasoa tukemaan sen toimivuutta.

Art and fashion are not always related to each other. Fashion is often considered more industrial and profit minded than art, because the basis of fashion lies in industrial design. But a fashion designer is also a fashion artist, because the word "design" means something with aesthetic value. Fashion designers communicate through clothing in the same way that artists communicate through art. There are also creative processes, intuition and creative problem solving in fashion design. (Nuutinen, 2004, 92-93, writers own translation) My final thesis presents a new concept of using art as an inspirational method for fashion design. I have noticed that art helps me to open up my creativeness. A project can go anywhere when the outcome is open. The piece of art is like a board game, where player starts to move in strategically ways. It's a great tool to get new ideas and stop creative mind blocks. I'm demonstrating my method with visual research into Emma Ainalas painting Final Fantasy, which is reported with written thesis part and visual sketchbook. I'm also using basic picture-analyzing methods and process flowchart to support my research. I hope that my method helps other designers to get inspired and that it gives new ideas into art and design studies. This research is a qualitative research, because the primary goal is to interpret a phenomenon, understand it and give it a meaning. I'm using hermeneutic research as a point of view, which examines cultures and interpretations of art. During the final thesis I get into visual reading practices, which works as a theoretical knowledge on my method. Even though psychology of art is not often related to a fashion designers work, I think it is still an important part of creative thinking generally. In my thesis they opened up concepts of experiencing art and emotional thinking. I think they answer the reader's questions, why we experience art the way we do, and how we can use art as emotional inspiration in fashion design. A good collection has a piece of the designer her self. This thesis is primarily personal interpretation and it is based on my own experiences. That's why I would continue the research by bringing it into more general level with interviewing other designers about their design practices. It would be interesting to see what would happen if another designer tries my method. Would the creative process change or is it possible to follow every step in my flowchart?