Asiakkaiden kokemukset digitaalisten mielenterveyspalvelujen hyödyistä ja haasteista : scoping-kirjallisuuskatsaus
Vento, Tiia (2026)
Vento, Tiia
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051111160
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051111160
Tiivistelmä
Maailmanlaajuisesti noin joka viides ihminen kokee jonkinlaisen mielenterveyden ongelman yhden vuoden aikana ja lähes kolmasosa aikuisista ainakin kerran koko elämänsä aikana. Yksi mielenterveyden hoidon isoimmista haasteista on saatavuus, jota on pyritty parantamaan erilaisilla digitaalisilla ratkaisuilla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää aiempaan tutkimustietoon perustuen, millaisia kokemuksia asiakkailla on digitaalisten mielenterveyspalvelujen käytöstä. Opinnäytetyön tavoitteena on tunnistaa mahdollisia haasteita ja kehittämiskohteita digitaalisten mielenterveyspalvelujen käytössä käyttäjien näkökulmasta, jotta palveluja voidaan kehittää asiakaslähtöisemmin.
Opinnäytetyö toteutettiin scoping-kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin systemaattisella tiedonhaulla ennalta määriteltyjen sisäänottokriteerien mukaisesti. Aineisto koostui 16 laadullisesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Valituille tutkimuksille tehtiin laadunarviointi käyttäen JBI:n arviointikriteeristöä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan digitaalisissa mielenterveyspalveluissa on sekä omat hyötynsä että haasteensa. Etähoito mahdollisti hoidon jatkuvuutta ja joustavuutta, mutta myös vaikutti terapeuttiseen vuorovaikutukseen negatiivisesti. Lisäksi teknisten haasteiden sekä yksityisyyden puutteen koettiin vaikuttavan kokemuksiin kielteisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaaliset mielenterveyspalvelut soveltuvat osaksi mielenterveyden hoitoa, mutta lähitapaamisten merkitys on edelleen suuri. Tulokset viittaavat siihen, että hybridihoito voisi tukea käyttäjien tarpeita parhaiten. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta digitaalisia mielenterveyspalveluja voitaisiin kehittää entistä asiakaslähtöisemmiksi. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää tarkemmin, kenelle digipalvelut sopivat ja millaisten mielenterveysongelmien hoitoon ne soveltuvat parhaiten.
Opinnäytetyö toteutettiin scoping-kirjallisuuskatsauksena. Aineisto kerättiin systemaattisella tiedonhaulla ennalta määriteltyjen sisäänottokriteerien mukaisesti. Aineisto koostui 16 laadullisesta vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista. Valituille tutkimuksille tehtiin laadunarviointi käyttäen JBI:n arviointikriteeristöä. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan digitaalisissa mielenterveyspalveluissa on sekä omat hyötynsä että haasteensa. Etähoito mahdollisti hoidon jatkuvuutta ja joustavuutta, mutta myös vaikutti terapeuttiseen vuorovaikutukseen negatiivisesti. Lisäksi teknisten haasteiden sekä yksityisyyden puutteen koettiin vaikuttavan kokemuksiin kielteisesti.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että digitaaliset mielenterveyspalvelut soveltuvat osaksi mielenterveyden hoitoa, mutta lähitapaamisten merkitys on edelleen suuri. Tulokset viittaavat siihen, että hybridihoito voisi tukea käyttäjien tarpeita parhaiten. Lisätutkimusta tarvitaan, jotta digitaalisia mielenterveyspalveluja voitaisiin kehittää entistä asiakaslähtöisemmiksi. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä selvittää tarkemmin, kenelle digipalvelut sopivat ja millaisten mielenterveysongelmien hoitoon ne soveltuvat parhaiten.
