Performanssin konservointi, konservoinnin performanssi : konservointi performatiivisessa käänteessä

Abstract

Tämä opinnäytetyö tarkastelee performanssitaiteen konservointia sekä konservoinnin praktiikkaa performatiivisessa käänteessä, teoreettisessa viitekehyksessä ja paradigman muutoksessa. Performanssitaideteosten määrä museoiden kokoelmissa on kasvanut vuosituhannen vaihteesta alkaen. Samalla myös konservoinnissa on alettu kiinnittää huomiota kulttuuriperinnön aineettomuuteen ja merkitysten muodostumiseen sosiaalisissa ja kulttuurisissa prosesseissa ja vuorovaikutuksissa. Siten tämä opinnäytetyö ehdottaa, että konservointi itsessään voidaan käsittää eräänlaisena performanssina.

Opinnäytetyö tarjoaa yleiskatsauksen konservoinnin ammatillisiin määritelmiin, eettisiin ohjeisiin sekä konservoinnin historiaan ja tieteenalaistumiseen, joiden kautta tavoitteena on tarkastella ja kyseenalaistaa käsitystä konservoinnista neutraalina ja objektiivisena tieteenalana, jonka perimmäisenä tavoitteena on kulttuuriperinnön aineellisten ja materiaalisten ominaisuuksien säilymisen edistäminen. Keskeinen opinnäytetyössä käsiteltävä kysymys liittyy konservoinnin rooliin sekä päätöksenteon ja osallistamisen prosesseihin, kun materiaa ei ole ja merkitykset ovat tulkinnanvaraisia.

Performanssitaide aikaan ja paikkaan sidottuna taiteenmuotona on haastanut konservoinnin perinteisiä toimintatapoja. Tässä opinnäytetyössä haastetta lähestytään kuitenkin mahdollisuutena tarkastella konservoinnin rajoitteita, mahdollisuuksia ja potentiaalia sekä praktiikkaa ohjaavia vakiintuneita olettamuksia. Performatiivisessa käänteessä kulttuuriperintö ymmärretään sosiaalisena konstruktiona ja konservoinnin rooli tunnistetaan paitsi kulttuuriperinnön säilyttämisessä, mutta myös performanssina sen luomisessa ja ylläpitämisessä.