Alle kouluikäisten lasten toimintaterapiaan pääsyn kriteerit perusterveydenhuollossa : selvitys neljässä kunnassa
Bäckman, Birgitta; Kotisara, Minna; Mättö, Anni (2015)
Bäckman, Birgitta
Kotisara, Minna
Mättö, Anni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505137848
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli alle kouluikäisten lasten toimintaterapiaan pääsyn kriteerit perusterveydenhuollossa. Opinnäytetyö tehtiin selvityksenä neljässä kunnassa, jotka ovat Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu. Opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppani oli Vantaan kaupungin toimintaterapeuttien esimies Taina Kulmala. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisin kriteerein alle kouluikäiset lapset saavat toimintaterapiaa perusterveydenhuollossa? 2. Millaisia eroja lasten toimintaterapiaan pääsyllä on eri kuntien välillä? 3. Minkälainen kriteeristö olisi tarpeellinen? Aihe rajattiin koskemaan alle kouluikäisiä lapsia perusterveydenhuollossa, sekä toimintaterapeutin tekemän arvioinnin jälkeen tapahtuvaa pohdintaa asiakkaan suosituksista ja jatkotoimenpiteistä.
Teoreettiseksi taustaksi valittiin kanadalaisen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (The Canadian Model of Occupational Performance and Engagement, CMOP-E). Tämä teoria valittiin opinnäytetyöhön, sillä se sopi aineiston analysoimiseen ilman, että asiakkaista tarvittiin yksityiskohtaista tietoa. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin käyttämällä kyselylomakkeita ja puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja. Aineiston analysoinnin menetelminä käytettiin soveltaen teorialähtöistä sisällönanalyysia sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella organisaatio vaikuttaa paljon siihen, millä kriteereillä alle kouluikäisiä lapsia ohjataan toimintaterapiaan. Organisaatio vaikuttaa myös siihen, tuotetaanko toimintaterapia kunnan omana palveluna vai ostopalveluna. Kaikissa tässä opinnäytetyössä mukana olleissa kunnissa ei ollut kriteeristöä lasten toimintaterapialle. Kunnissa, joissa kriteeristö oli, kokivat toimintaterapeutit sen helpottavan ammatillista harkintaa ja päätöksen tekoa. Kuitenkin kaikissa mukana olleissa kunnissa tietyt toimintaterapiaan ohjaamisen syyt, kuten hieno- ja karkeamotoriikka sekä visuomotoriikka, toistuivat. Mikäli luotaisiin kansallinen kriteeristö ohjaamaan toimintaterapiaan pääsyä, tulisi kriteeristön olla pikemminkin suositus tai ohjeistus kuin yksityiskohtainen kriteeristö. Tämä suositus ottaisi kantaa esimerkiksi käytettävään arviointi välineistöön, toimintaterapian kestoon ja tavoitteiden asetteluun. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kansallinen kriteeristö helpottaisi toimintaterapeuttien ammatillista pohdintaa ja päätösten tekemistä sekä lisäisi asiakkaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä toimintaterapiaan asuinpaikasta riippumatta.
Teoreettiseksi taustaksi valittiin kanadalaisen toiminnallisuuden ja sitoutumisen malli (The Canadian Model of Occupational Performance and Engagement, CMOP-E). Tämä teoria valittiin opinnäytetyöhön, sillä se sopi aineiston analysoimiseen ilman, että asiakkaista tarvittiin yksityiskohtaista tietoa. Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin käyttämällä kyselylomakkeita ja puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja. Aineiston analysoinnin menetelminä käytettiin soveltaen teorialähtöistä sisällönanalyysia sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulosten perusteella organisaatio vaikuttaa paljon siihen, millä kriteereillä alle kouluikäisiä lapsia ohjataan toimintaterapiaan. Organisaatio vaikuttaa myös siihen, tuotetaanko toimintaterapia kunnan omana palveluna vai ostopalveluna. Kaikissa tässä opinnäytetyössä mukana olleissa kunnissa ei ollut kriteeristöä lasten toimintaterapialle. Kunnissa, joissa kriteeristö oli, kokivat toimintaterapeutit sen helpottavan ammatillista harkintaa ja päätöksen tekoa. Kuitenkin kaikissa mukana olleissa kunnissa tietyt toimintaterapiaan ohjaamisen syyt, kuten hieno- ja karkeamotoriikka sekä visuomotoriikka, toistuivat. Mikäli luotaisiin kansallinen kriteeristö ohjaamaan toimintaterapiaan pääsyä, tulisi kriteeristön olla pikemminkin suositus tai ohjeistus kuin yksityiskohtainen kriteeristö. Tämä suositus ottaisi kantaa esimerkiksi käytettävään arviointi välineistöön, toimintaterapian kestoon ja tavoitteiden asetteluun. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että kansallinen kriteeristö helpottaisi toimintaterapeuttien ammatillista pohdintaa ja päätösten tekemistä sekä lisäisi asiakkaiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia päästä toimintaterapiaan asuinpaikasta riippumatta.