Improvisaation kieli

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena on esitellä näkemys improvisaatiosta kieleen ver-rannollisena luontaisena ja vuorovaikutteisena toimintana. Työ toteutet-tiin teoreettisena tutkielmana, jossa on hyödynnetty mm. Charles S. Peircen, Eero Tarastin ja Keith R. Sawyerin semioottisia sekä fenomenologisia näke-myksiä, ja havaintojen pohjalta pyrittiin luomaan pedagoginen malli improvisaa-tion opetuksen tueksi.

Opinnäytetyö sisältää harjoituksia, jotka auttavat oppijaa kehittämään improvi-saatiotaitojaan hallitsemalla kuuntelua, läsnäoloa ja impulsseja. Lisäksi työ tar-joaa nuotinnettuja käytännön esimerkkejä, jotka on suunniteltu tukemaan mo-daalisen ja funktionaalisen musiikin sanaston oppimista.

Keskeisenä havaintona työssä korostuu improvisaati-on emergentti luonne, jonka musiikilliset merkitykset syntyvät hetkessä osallis-tujien yhteisestä ponnistelusta. Opetuksen osalta työ painottaa turvallisen op-pimisympäristön ja itsetunnon tukemisen merkitystä flow-tilan saavuttamisessa ja pyrkii haastamaan perinteisen mestari-kisälli-mallin osoittamalla, että improvi-saation mielen sisäiset prosessit ovat sanallistettavissa ja siten systemaattisesti opetettavissa.

Opinnäytetyön kirjoitusprosessiin liittyi haasteita, joista merkittävin oli monita-hoisten teoreettisten viitekehysten soveltaminen käytännön pedagogiikkaan. Erityisesti laajojen semioottisten ja fenomenologisten teorioiden yhdistäminen konkreettisiksi, soitonopetuksessa hyödynnettäviksi harjoitteiksi osoittau-tui hankalaksi. Valitsemani teoreettisen mallin johdonmukainen ylläpitäminen läpi koko kirjoitusprosessin vaati myös huolellista jäsentelyä.

Tämä opinnäytetyö tarjoaa apuvälineen opetuksen suunnitteluun sekä erilai-sia harjoituksia, joiden avulla opettajat voivat ymmärtää improvisaation vuoro-vaikutteisena, opetettavissa olevana taitona.