Osmankäämin viljely turvetuotannosta vapautuneilla alueilla

Abstract

Turvepeltojen käyttö aiheuttaa merkittäviä kasvihuonekaasu- ja ravinnepäästöjä, koska kuivatus kiihdyttää turpeen hajoamista. Turvetuotannon väheneminen on lisännyt tarvetta kehittää uusia maankäyttöratkaisuja tuotannosta vapautuneille alueille. Kosteikkoviljely, jossa pohjaveden pintaa nostetaan ja biomassaa tuote-taan märissä olosuhteissa, tarjoaa yhden lupaavan vaihtoehdon. Se voi vähen-tää päästöjä, lisätä hiilen sidontaa ja tuottaa raaka-aineita energia- ja materiaali-käyttöön. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin leveäosmankäämin (Typha latifo-lia) viljelymahdollisuuksia turvetuotantoalueilla.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää viljelyedellytyksiä, sadonmuodostusta, lan-noituksen vaikutusta sekä tuotteistusmahdollisuuksia. Kenttäkokeet toteutettiin kahdella koepaikalla Ähtärissä kahden kasvukauden aikana vertaamalla lannoi-tettuja ja lannoittamattomia ruutuja. Keskisato vaihteli 3700–4300 kg/ha, eikä lannoitus lisännyt satoa merkittävästi. Sen sijaan kasvupaikan kosteus ja kas-vuston tiheys vaikuttivat sadon määrään.

Tulosten ja kirjallisuuden perusteella osmankäämi on monipuolinen kosteikko-kasvi, joka sitoo ravinteita, parantaa veden laatua ja toimii hiilinieluna. Osman-käämiä voidaan hyödyntää energiantuotannossa, turvetta korvaavia kasvualus-toissa ja kuivikkeissa sekä erilaisissa rakennusmateriaaleissa. Osmankäämin viljely on teknisesti mahdollista ja ympäristöhyödyiltään lupaavaa, mutta laajempi käyttöönotto edellyttää lisätutkimusta viljelyn ja taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta.

Drained peatlands are a major source of greenhouse gas emissions and nutrient loading due to accelerated decomposition of organic peat under aerated condi-tions. The decline of peat production has increased the need for sustainable af-ter-use options for cutaway peatlands. Wetland cultivation (paludiculture), based on raising groundwater levels, offers a promising solution by reducing emissions while enabling biomass production. This thesis investigates the cultivation poten-tial of broadleaf cattail (Typha latifolia) on former peat production areas. The study evaluated cultivation conditions, yield formation, fertilization effects, and biomass utilization potential, as well as the environmental benefits of wet-land cultivation. Field experiments were conducted at two sites in Ähtäri over two growing seasons, comparing fertilized (NPK and ash) and unfertilized plots. Bi-omass yield ranged from 3,700 to 4,300 kg/ha, with no significant response to fertilization. Instead, plant density and hydrological conditions had a stronger influence. Compared to international studies, yields were lower, likely due to limited nutrient availability, fluctuating water levels, and climatic constraints. The results suggest that nutrient retention is critical for effective fertilization in wet conditions. Cattail shows strong potential as a wetland crop, offering nutrient removal, water purification, and carbon sequestration benefits. Its biomass is suitable for bioen-ergy, growing media, and construction materials. Cattail cultivation is feasible on peatlands, but large-scale implementation requires further research on cultivation techniques and economic viability.