Osaamisen hallinta ja osaamisen käyttöönotto Kymenlaakson hyvinvointialueen psykiatria- ja päihdepalveluissa
Knuutinen, Elina (2026)
Knuutinen, Elina
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052516636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052516636
Tiivistelmä
Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä on 2000-luvulla tapahtunut merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, jotka ovat lisänneet vaatimuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamiselle ja sen jatkuvalle kehittämiselle. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelliset uudistukset sekä väestön kasvavat mielenterveys- ja päihdepalveluiden tarpeet edellyttävät henkilöstöltä entistä laaja-alaisempaa osaamista ja kykyä toimia muuttuvissa palvelurakenteissa. Vaikka osaamisen kehittämiseen panostetaan systemaattisesti, on edelleen rajallisesti tietoa siitä, miten hankittu osaaminen siirtyy käytännön hoitotyöhön ja juurtuu osaksi arjen toimintaa.
Työn tilaajana toimi Kymenlaakson hyvinvointialue. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Kymenlaakson hyvinvointialueen psykiatria- ja päihdepalveluiden hoitohenkilöstö näkee osaamisen hallinnan toteutumisen työyksikössään ja miten hankittu osaaminen on onnistuttu siirtämään osaksi käytännön työtä. Tavoitteena oli tuottaa ajantasaista ja henkilöstön näkemyksiin perustuvaa tietoa psykiatria- ja päihdepalveluiden osaamisen hallinnan nykytilasta ja toimivuudesta sekä tunnistaa tekijät, jotka edistävät tai estävät hankitun osaamisen siirtymistä arjen hoitotyöhön ja uusien toimintamallien käyttöönottoon. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin strukturoidulla verkkokyselylomakkeella, joka lähetettiin koko kohderyhmälle kokonaistutkimuksen periaatteella.
Tulosten perusteella osaamisen hallinta ja osaamisen käyttöönotto olivat organisaation psykiatria- ja päihdepalveluissa kokonaisuudessaan melko hyvällä tasolla. Henkilöstön motivaatio uuden osaamisen hyödyntämiseen oli vahvaa, mutta osaamisen siirtyminen käytäntöön ei toteutunut systemaattisesti. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat osaamisen hallinnan kokonaisuuden selkeyttäminen sekä työyhteisö- ja organisaatiotason rakenteiden vahvistaminen, kuten esihenkilön tuki, ajan varaaminen käyttöönotolle ja käyttöönoton seuranta. Tulokset osoittavat, että osaamisen hyödyntäminen edellyttää yksilötason lisäksi koko organisaation tasolla tapahtuvaa suunnitelmallista ja johdettua kehittämistä. Jatkossa ilmiötä olisi hyödyllistä tarkastella syvällisemmin laadullisten menetelmien avulla sekä esihenkilöiden näkökulmasta.
Työn tilaajana toimi Kymenlaakson hyvinvointialue. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten Kymenlaakson hyvinvointialueen psykiatria- ja päihdepalveluiden hoitohenkilöstö näkee osaamisen hallinnan toteutumisen työyksikössään ja miten hankittu osaaminen on onnistuttu siirtämään osaksi käytännön työtä. Tavoitteena oli tuottaa ajantasaista ja henkilöstön näkemyksiin perustuvaa tietoa psykiatria- ja päihdepalveluiden osaamisen hallinnan nykytilasta ja toimivuudesta sekä tunnistaa tekijät, jotka edistävät tai estävät hankitun osaamisen siirtymistä arjen hoitotyöhön ja uusien toimintamallien käyttöönottoon. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin strukturoidulla verkkokyselylomakkeella, joka lähetettiin koko kohderyhmälle kokonaistutkimuksen periaatteella.
Tulosten perusteella osaamisen hallinta ja osaamisen käyttöönotto olivat organisaation psykiatria- ja päihdepalveluissa kokonaisuudessaan melko hyvällä tasolla. Henkilöstön motivaatio uuden osaamisen hyödyntämiseen oli vahvaa, mutta osaamisen siirtyminen käytäntöön ei toteutunut systemaattisesti. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi nousivat osaamisen hallinnan kokonaisuuden selkeyttäminen sekä työyhteisö- ja organisaatiotason rakenteiden vahvistaminen, kuten esihenkilön tuki, ajan varaaminen käyttöönotolle ja käyttöönoton seuranta. Tulokset osoittavat, että osaamisen hyödyntäminen edellyttää yksilötason lisäksi koko organisaation tasolla tapahtuvaa suunnitelmallista ja johdettua kehittämistä. Jatkossa ilmiötä olisi hyödyllistä tarkastella syvällisemmin laadullisten menetelmien avulla sekä esihenkilöiden näkökulmasta.
