Ulkomaalaisen oleskeluoikeus ja sen menettäminen Suomessa

Abstract

Työn tarkoituksena oli tutkia, millä perusteilla ulkomaalainen voi saada oleskeluoikeuden Suomeen. Lisäksi tarkastellaan käytäntöjä ja kansainvälisiä sopimuksia, joita Suomi noudattaa ulkomaalaisasioita käsitellessään. Ulkomaalainen saatetaan myös käännyttää tai karkottaa Suomesta. Tämä työ avaa sitä, mikä ero näissä kahdessa menettelyssä on, millä perusteella käännyttämiseen tai karkottamiseen voidaan ryhtyä sekä oikeuksia ulkomaalaisella on maastapoistamispäätöksen saatuaan. Työssä ei millään lailla keskitytä maahanmuuton tuomiin hyötyihin tai haittoihin. Suomi on moderni läntinen oikeusvaltio, joka noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Suomi on lisäksi Euroopan unionin jäsenvaltio, joka tarkoittaa sitä, että Suomi noudattaa myös EU-lainsäädäntöä. Yhdessä nämä tarkoittavat sitä, että Suomi ei voi vapaasti päättää ulkomaalaispolitiikastaan, vaan ihmisoikeussopimukset ja EU vaikuttavat siihen voimakkaasti. Ulkomaalainen saa Suomeen oleskeluoikeuden melko helposti, kunhan sen myöntämisen perusteet, eli esimerkiksi opiskelu- tai työpaikka, ovat kunnossa. EU-kansalainen ei tarvitse oleskelulupaa Suomeen, mutta tämän on rekisteröitävä oleskelunsa kolmen kuukauden maassa olon jälkeen. Suomi on myös sitoutunut antamaan kansainvälistä suojelua vainon vuoksi kotinsa jättämään joutuneille ihmisille. Suomen ei kuitenkaan ole pakko päästää maahan sellaisia ulkomaalaisia, joiden se katsoo olevan uhaksi kansalliselle turvallisuudelle. Päätöksen karkotuksesta tai käännytyksestä tekee rajavartioviranomainen, poliisi tai maahanmuuttovirasto. Maasta poistamista ei kuitenkaan voida aina panna täytäntöön, koska ulkomaalaisella on oikeus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen. Muutoksenhakukäsittely saattaa pahimmillaan viedä vuosia. Viime aikoina onkin käyty keskustelua siitä, voitaisiinko maasta poistamista joissain tapauksissa nopeuttaa.

The aim of this thesis was to study the grounds on which an alien, i.e. a person from another country, may get a right of residence in Finland. In addition the customs and international treaties that Finland follows when it handles immigration matters were also inspected. An alien may be refused of entry into Finland or be deported from the country. This thesis explains what the difference between these two procedures is and on what basis these can be issued. The study also explained what kind of rights an alien has when he or she has been issued with a decision of deportation or refusal of entry. This thesis does not in any way focus on the advantages and disadvantages of immigration. Finland is a modern Western nation which follows International Human Rights Acts. Finland is also a member of the European Union, which means that Finland follows EU legislation as well. This means that Finland’s immigration policies are heavily influenced by the EU and the Human Rights Acts and that Finland cannot independently decide on its own immigration policies. An alien may get a Finnish residence permit quite easily if the reasons, for example a job or studies, for granting a residence permit are valid. An EU citizen does not need a residence permit to live in Finland, but has to register his or her residence after three months of residing in the country. Finland also grants asylum for those who have had to flee from their home country because of persecution. Finland is not obliged to let any aliens who it sees as a threat to national security into its territory. The decision of deportation or refusal of entry is made either by the border security officials, the police or by the immigration department. The decision of removing an alien from the country cannot always be executed, because aliens have the right to file for an appeal to the Administrative Court. Processing the appeal may, in worst cases, take years to complete. Recently there has been some public debate on this and whether the process could be sped up in some cases.