Sellu- ja paperitehtaan puhdistamolietteen kuivauksen optimointi ja flokkauspolymeerin annostelu
Nousiainen, Elina (2015)
Nousiainen, Elina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505188502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505188502
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli tutkia teollisuuslaitoksen puhdistamolietteen kuivauksen tehostamista ja polymeerin käytön vaikutuksia hyödyntäen samalla online-kiintoainemittausta. Tehostamista haluttiin tutkia eri säätötapoja vertaamalla. Työ tehtiin UPM:n tutkimuskeskuksen toimeksiannosta ja toteutettiin Kaukaan puhdistamolla. Työssä perehdyttiin UPM:n Kaukaan jätevedenpuhdistamon lietteen kuivaukseen ja tavoitteena oli saada tiivistetyn lietteen kuiva-ainepitoisuus nousemaan kuivausprosessin aikana. Toisaalta tarkoitus oli saada myös polymeerin käyttö kuivauksessa optimaaliselle tasolle, jotta sen käyttö olisi tarkoituksenmukaista hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Samalla oli tarkoitus mahdollisesti saavuttaa säästöjä säätämällä polymeerin määrää kohtuulliseksi. Tavoitteena oli jopa polymeerikustannusten mahdollinen pieneneminen paremman säätötavan avulla. Työssä käytettiin hyväksi aiempia ajoparametreja, kuivaustuloksista tallennettua dataa ja tehtaalle hankittua TS-mittauslaitetta.
Sopivia polymeerin käyttöarvoja etsittiin koeajon avulla, jossa muuttujina oli säätötapa, polymeerin määrä ja lietesuhde. Koeajon tavoitteena oli testata löytyykö polymeerin käytölle parempi säätötapa, jossa kuivatun lietteen kiintoainepitoisuus olisi hyvä ja rejektiveden mukana poistuva kiintoainemäärä alhainen. Työssä päädyttiin tulokseen, jossa polymeerin määrä olisi kuivaustuloksen kannalta ihanteellisinta pitää 3 - 3,5 kg/t. Tällöin kuivaustuloksen pitäisi pysyä yli 30 %:ssa. Koeajossa verrattiin vanhaa virtausperustaista ja uutta massaperustaista polymeerin syöttöä. Tavoitteena, että uusi malli olisi tehokkaampi. Kuivaustulos parani koeajon aikana molemmilla malleilla, mutta koeajon jälkeen uudella säädöllä ohjattu linja on kuivannut lietteen samaan kuivuuteen hieman vähemmällä polymeerimäärällä.
Työn aikana huomattiin, että lietteenkuivaus on prosessina hyvin haastava vaihtelevan lietelaadun vuoksi. Optimaalisen polymeerin käyttömäärän määrittäminen on hyvin hankalaa johtuen vaihtelevasta lietelaadusta. Kokonaisuutena voidaan todeta, että koeajoviikolla lietteen kuivauksen lopputulos saatiin yleensä kohtuullisen kuivaksi ja kuivatun kakun kuiva-ainepitoisuuden tulokset paranivat noin 5 %.
Sopivia polymeerin käyttöarvoja etsittiin koeajon avulla, jossa muuttujina oli säätötapa, polymeerin määrä ja lietesuhde. Koeajon tavoitteena oli testata löytyykö polymeerin käytölle parempi säätötapa, jossa kuivatun lietteen kiintoainepitoisuus olisi hyvä ja rejektiveden mukana poistuva kiintoainemäärä alhainen. Työssä päädyttiin tulokseen, jossa polymeerin määrä olisi kuivaustuloksen kannalta ihanteellisinta pitää 3 - 3,5 kg/t. Tällöin kuivaustuloksen pitäisi pysyä yli 30 %:ssa. Koeajossa verrattiin vanhaa virtausperustaista ja uutta massaperustaista polymeerin syöttöä. Tavoitteena, että uusi malli olisi tehokkaampi. Kuivaustulos parani koeajon aikana molemmilla malleilla, mutta koeajon jälkeen uudella säädöllä ohjattu linja on kuivannut lietteen samaan kuivuuteen hieman vähemmällä polymeerimäärällä.
Työn aikana huomattiin, että lietteenkuivaus on prosessina hyvin haastava vaihtelevan lietelaadun vuoksi. Optimaalisen polymeerin käyttömäärän määrittäminen on hyvin hankalaa johtuen vaihtelevasta lietelaadusta. Kokonaisuutena voidaan todeta, että koeajoviikolla lietteen kuivauksen lopputulos saatiin yleensä kohtuullisen kuivaksi ja kuivatun kakun kuiva-ainepitoisuuden tulokset paranivat noin 5 %.