Liuskasammaleläimen aiheuttama biologinen likaantuminen Suomen ydinvoimalaitosten merivesijärjestelmissä

Abstract

Opinnäytetyö toteutettiin toimeksiantona Fortum Power and Heat Oy:lle ja Teollisuuden Voima Oyj:lle. Työn tavoitteena oli selvittää uuden vieraslajin, liuskasammaleläimen, aiheuttamaa biologista likaantumista ydinvoimalaitosten merivesijärjestelmissä. Työssä pyrittiin havainnollistamaan sen esiintymistä yksinkertaistettujen kaavioiden avulla. Lisäksi työssä selvitettiin biologisen likaantumisen hallinta- ja torjuntakeinoja sekä niiden toimivuutta. Näiden pohjalta pyrittiin tunnistamaan kehittämismahdollisuuksia voimalaitosyksiköiden toiminnassa.

Työn tietoperusta pohjautui kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen, jossa käsiteltiin biologisen likaantumisen hallinta- ja estokeinoja sekä merivesijärjestelmien yleisiä ominaisuuksia. Lisäksi työssä hyödynnettiin toimeksiantajien tarjoamaa aineistoa ja asiantuntemusta sekä asiantuntijahaastatteluja.

Työssä laadittiin voimalaitosyksiköiden prosessikaavioihin perustuvia yleisluontoisia kuvaajia, joissa liuskasammaleläimen esiintymispaikat esitettiin ja luokiteltiin kasvuston runsauden mukaan. Kuvaajat havainnollistivat kasvustojen sijoittumista ja mahdollistivat yksiköiden välisen vertailun.

Tulosten perusteella liuskasammaleläimen esiintyminen painottui merivesijärjestelmien ottopuolelle. Havaintojen perusteella laji kykeni kiinnittymään monenlaisille pinnoille eikä ollut erityisen valikoiva kasvualustansa suhteen. Käytössä olevien pinnoitteiden havaittiin vähentävän kasvuston muodostumista merkittävästi. Kansainvälistä tutkimustietoa liuskasammaleläimen estokeinoista ja hallinnasta oli kuitenkin saatavilla rajallisesti. Tarkastelua päätettiin laajentaa liuskasammaleläimistä sammaleläimiin tämän vuoksi.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että liuskasammaleläimen aiheuttama biologinen likaantuminen on monitekijäinen ilmiö, jonka hallinta edellyttää useiden menetelmien yhdistämistä. Havaintotiedon kehittäminen, pinnoitteiden hyödyntäminen ja kohdennetut toimenpiteet järjestelmien alkupäässä tukevat hallintaa. Lajin biologian, kuten lisääntymisen, kiinnittymisen ja irtoamisen, tutkimusta tarvitaan lisää, jotta tietoa voidaan soveltaa merivesijärjestelmissä tapahtuvan likaantumisen hallintaan.