Henkilökohtaisen avun palveluiden piiriin hakeutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä

Abstract

Henkilökohtaisen avun turvin pyritään edistämään vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa yhdenvertaisesti ja edesauttamaan vammaisten henkilöiden omatoimisuutta. Opinnäytetyö tarkastelee henkilökohtaisen avun palveluiden piiriin hakeutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä ja tuo esille näkemyksiä henkilökohtaisen avun palveluista. Tavoite on tarjota opinnäytetyön yhteistyökumppanille uusia näkökulmia henkilökohtaisen avun palveluiden kehittämiseen.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemamuotoisin ryhmä- ja yksilöhaastatteluin. Haastatteluissa oli sekä sellaisia vammaisia, jotka käyttivät henkilökohtaisen avun palveluita että niitä, jotka eivät mainittuja palveluja käyttäneet samoin kuin henkilökohtaisen avun palveluiden työntekijöitä. Teoreettisena taustana työssä oli Inhimillisen toiminnan malli (Model of Human Occupation, MOHO), jonka avulla on mahdollista ymmärtää ihmisen, hänen toimintansa ja ympäristönsä välistä vuorovaikutusta. Työssä keskityttiin teoreettisen mallin mukaisiin ihmisen toiminnalliseen käyttäytymiseen liittyviin käsitteisiin tahto, tottumus ja suorituskyky, sekä käsitteeseen ympäristö. Mallin avulla laadittiin haastatteluissa tarvittavat kysymykset ja analysoitiin kerätty aineisto. Menetelmänä käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä.

Tulokset osoittavat, että henkilökohtaisen avun palvelujen piiriin hakeutumista edistäviä ja estäviä tekijöitä on lähes yhtä paljon; estäviä tekijöitä kuitenkin hieman enemmän. Edistäviin tekijöihin vaikuttavat enemmän ympäristöön kuin ihmisen toiminnalliseen käyttäytymiseen liittyvät seikat. Sen sijaan noin kaksi kolmannesta estävistä tekijöistä liittyy ihmisen toiminnalliseen käyttäytymiseen. Tulosten perusteella vammaiset kokevat ensiarvoisen tärkeäksi, että he saavat tietoa henkilökohtaisen avun saamisen mahdollisuuksista ja että he saavat apua palveluiden piiriin hakeutumisessa. Tuloksista käy myös voimakkaasti ilmi, että vammaisille on ratkaisevan tärkeää vakuuttua oman yksityisyytensä säilymisestä henkilökohtaisen avun palveluiden käyttäjänä.

Personal assistance aims to promote the opportunities of people with disabilities to operate equally in the society, and to further their autonomy. The purpose of this thesis is to examine the promoting and prohibiting factors which affect the seeking for personal assistance services, and offer stances on the personal assistance services. The goal is to offer the cooperation partner new viewpoints for improving personal assistance services.

The material for this thesis was collected from theme based group and individual interviews. The participants in the interviews included both such persons with disabilities who use the personal assistance services, and such who do not, and also personal assistance services employees. Theoretical background for the thesis was the Model of Human Occupation, MOHO, by which it is possible to understand the interaction between a person, the person’s occupation and the environment. The focus of the study was on the terms related to a person’s occupational behaviour according to the theoretical model: volition, habituation, and performance capacity, and on the term environment. The questions needed in the interviews were composed and the material was analysed by means of the model. The method used was the theory driven content analysis.

The results indicate that the numbers of promoting and prohibiting factors for seeking personal assistance services are almost the same; however, the number of prohibiting factors is slightly higher. The promoting factors are determined by matters related to the environment more than those related to a person’s occupational behaviour. On the other hand, approximately two thirds of the prohibiting factors are related to a person’s occupational behaviour. According to the results, persons with disabilities consider it crucial to get information about the possibilities of obtaining personal assistance, and to get help in seeking the services. The results also strongly suggest that it is of primary importance for persons with disabilities to become convinced of maintaining their privacy as users of personal assistance services.