Nuorten sosiaalisten vuorovaikutustaitojen vahvistaminen ryhmämuotoisen toimintaterapian avulla Vamoksessa

Abstract

Laadullinen opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen Vamoksen kanssa. Vamos on nuorille suunnattu palvelukokonaisuus, jonka tavoitteena on tukea nuorten työ- ja toimintakykyä. Opinnäytetyössä suunniteltiin ja toteutettiin viiden kerran toimintaterapiaryhmä, johon osallistui viisi vapaaehtoista nuorta Vamoksesta. Suunnittelussa viitekehyksinä käytettiin Linda Finlayn teoriaa ryhmistä, Cole’s seven steps – mallia sekä sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää teoriatietoa. Ryhmän tavoitteena oli vahvistaa osallistujien sosiaalisia vuorovaikutustaitoja toiminnallisten menetelmien ja keskustelun avulla. Ryhmän teemoja olivat sosiaaliset vuorovaikutustaidot, itsetuntemus, yksinäisyys ja jännittäminen. Teemat suunniteltiin yhdessä Vamoksen ja ryhmän osallistujien kanssa. Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia millaisia kokemuksia nuoret saavat sosiaalisia vuorovaikutustaitoja vahvistavasta ryhmästä, ja millaisia terapeuttisia tekijöitä ryhmässä ilmeni. Tarkoitus oli myös pohtia, millä tavoin tämän kaltainen ryhmätoiminta voisi auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Aineistonkeruumenetelmänä toimi kyselylomake, jonka osallistujat täyttivät ryhmän viimeisen kerran jälkeen. Vastaukset luokiteltiin ensin käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysia, jolla tutkittiin nuorten kokemuksia ryhmästä. Teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla tutkittiin mitä terapeuttisia tekijöitä vastausten perusteella ryhmän aikana on mahdollisesti ilmennyt. Teoriana käytettiin Yalomin teoriaa ryhmän 11 terapeuttisesta tekijästä.

Aineistolähtöisen sisällönanalyysin tulokset kokemuksista jakautuivat neljään osaan: kokemukset itsetuntemuksen lisääntymisestä, negatiiviset tunnekokemukset, kokemukset toiminnasta ja kokemukset osallistumisesta. Kyselylomakkeiden vastausten teorialähtöisen sisällönanalyysin perusteella terapeuttisia tekijöitä ryhmän aikana esiintyi viittä. Näitä olivat sosiaalisten taitojen kehittyminen, toivon herättäminen, ihmissuhdetaitojen kehittyminen, mallioppiminen ja tiedon jakaminen.

Tulosten perusteella osallistujien itsetuntemus lisääntyi ja he tunnistivat itsessään vahvuuksia ja heikkouksia. He olivat myös päässeet harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan ryhmässä omasta jännityksestä huolimatta. Tulkintamme perusteella voidaan myös sanoa, että tämän kaltainen ryhmätoiminta mahdollisesti sopisi syrjäytymisvaarassa oleville nuorille.

This qualitative study was carried out in co-operation with The Helsinki Deaconess Institutes’ Vamos services. Vamos is a youth outreach service providing support and counselling for young people. The study consisted of an occupational therapy group with five voluntary participants. The planning of the group was based on the frameworks of Finlay’s theory of groups, Cole’s Seven Steps and general theory of social interaction. The purpose of the group was to strengthen each individual’s social interaction skills through discussion and creative activities. The aim was also to consider if these kinds of group activities can be used to help young people at risk of exclusion. The sessions included four themes; social interaction skills, self-knowledge, loneliness and social anxiety. These themes were designed in conjunction with Vamos and the group participants.

The data collection methods were questionnaires, which were completed by the participants subsequent to the session. The results of the questionnaires were first collated and used for data driven content analysis in order to observe and explore the experiences that participants gained from the group. Theory based content analysis was used by collating the data from the questionnaires to explore the therapeutic factors which occurred through group interaction. This was based on Yalom’s theory of 11 therapeutic factors of group therapy.

Content analysis results were divided into four parts: the increase of self-knowledge, the negative emotional experiences, experiences of the activities and the experience of inclusion. Theory-based content analysis concluded that five of the eleven therapeutic factors were outlined in the questionnaire data: the development of socializing techniques, instillation of hope, interpersonal learning, imitative behavior and imparting information.

The conclusions based on the results are that participants’ self-knowledge was increased and they recognized their own strengths and weaknesses. Participants were also able to practice their social skills with other group members despite their social anxiety. Based on the results we can also say, that this kind of group activity could be appropriate for young people at risk of exclusion.