Palkokasvit ja niiden käyttö lypsylehmien ruokinnassa

Abstract

Palkokasveilla on monia ominaisuuksia, joiden vuoksi ne ovat erinomaisia rehukasveja lypsylehmille. Ne pystyvät parantamaan lohkon typpitaloutta juurinystyröiden ja biologisen typensidonnan kautta. Palkokasveille on myös omi-naista laaja ja syvä juuristo, jonka avulla ne kuohkeuttavat maata. Palkokasvien hyviä ruokinnallisia ominaisuuksia ovat niiden korkeat valkuais- ja kivennäisainepitoisuudet sekä suuret sadot ja maittavuuden parantaminen.

Tämä opinnäytetyö koostuu teoriaosuudesta, jossa tarkastellaan palkokasvien viljelyllisiä sekä ruokinnallisia ominai-suuksia, sekä tutkimusosioista, joka käsittelee PalkoSavo-hankkeen ruokintakoetta. Ruokintakoe suoritettiin loppu-vuodesta 2014 LUKE Maaningan tutkimuspihatossa holstein- ja ayrshire-rotuisilla koelehmillä. Tutkimuksessa tarkas-teltiin kolmen erilaisen koeseosrehun ruokinnalla saatavia maitomääriä sekä maidon pitoisuuksia ja rehun kuiva-aineen syöntiä. Hankkeen tutkimukseen kuului myös käytettyjen koeseosrehujen laboratorioanalysointi. Opinnäytetyö sisältää myös kuvauksen ruokintatutkimuksessa käytetyn rehukasvuston tarkkailusta, joka suoritettiin kesällä 2014 Maaningalla. Kasvuston tarkkailuun kuului muun muassa härkäpapu- ja valkolupiinikasvustojen pituus- ja kuiva-ainemittaukset sekä kasvuston kehitysvaiheen arviointi.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea koerehua, jotka olivat yleisseosrehu, härkäpapuseosrehu sekä rypsitön seosrehu. Yleisseosrehu sisälsi nurmisäilörehua, rypsiä, kivennäistä ja ohraa. Härkäpapuseosrehun kuiva-aineesta 75 % oli härkäpapusäilörehua, ja loppu nurmisäilörehua, ohraa ja kivennäistä. Rypsittömässä seosrehussa oli vain nurmisäilö-rehua, ohraa sekä kivennäistä. Koerehujen väkirehupitoisuus oli 40 %. Yleisseosrehun ja härkäpapuseosrehun valku-aispitoisuus pyrittiin pitämään samana koko kokeen ajan.

Härkäpapuseosrehulla saavutetut tulokset olivat yhtä mittaria lukuunottamatta lähes samantasoiset kuin yleisseosre-hulla saavutetut tulokset. Ainut merkitsevä ero saavutettiin energiakorjatun maidon tuotoksessa. Maitotuotoksessa ero ei ollut merkitsevä. Rypsittömällä seosrehulla saatiin tutkimuksessa heikoimmat tulokset. Tuloksista voidaan teh-dä se johtopäätös, että härkäpavulla voidaan ainakin osittain korvata rypsi lypsylehmien ruokinnassa ilman tuotoksen laskua.

Suomen valkuaisomavaraisuus on tällä hetkellä noin 16 %, kun koko EU:n vastaava on noin 20–30 %. Palkokasvien viljelyalaa laajentamalla olisi mahdollista nostaa Suomen valkuaisomavaraisuutta, ja samalla pienentää tilakohtaisesti rehukustannuksia valkuaisen ollessa useimmiten rehun kallein komponentti. Härkäpapu osoittautui PalkoSavo-hankkeen tutkimuksessa viljelyvarmaksi sekä runsassatoisaksi palkokasviksi, joka on lisäksi maittava ja kilpailuky-kyinen karkearehu nurmisäilörehun rinnalla.

Legumes have multiple good qualities, which make them excellent forage for dairy cattle. They are able to improve the soil nitrogen balance with their root nodules and biological nitrogen fixation. Legumes are able to loosen the soil with their wide spread rhizome. The good feeding qualities of legumes are their high concentration of protein and minerals. They also often raise the dry matter intake of fodder due to their high palatability. Legume yields are usually relatively high.

The cultivation and feeding qualities of legumes are viewed in the theoretical framework of this thesis. The research part deals with a feeding study conducted by LUKE Maaninka and PalkoSavo-project during the fall 2014. The study examined milk amounts, concentrations of milk, and dry matter intake in three different test feeds. The project’s study also included laboratory analysis of the test feeds. This thesis also contains a description of the observation of forage growth used in the study. The observation was done during the summer 2014 in Maaninka. It included dry matter measurements, height measurements and assessment of the plants development stage.

The study used 3 test feeds: faba bean mixed feed, common mixed feed and mixed feed without turnip rape. The faba bean mixed feed consisted of whole crop faba bean silage (75 % of dry matter), barley and minerals. The common mixed feed contained grass silage, turnip rape, barley and minerals. The mixed feed without turnip rape contained grass silage, barley and minerals.The percentage of concentrates was 40 % in all of the test feeds. The protein levels were intended to be kept the same between the faba bean mixed feed and the common mixed feed.

The results obtained with the faba bean mixed feed were not significantly lower than the same results obtained with the common mixed feed in any of the examined indicators, except the energy corrected milk yield. The lowest results were obtained with the mixed feed without turnip rape. The conclusion from this study is that faba bean is able to substitute turnip rape atleast partially, without significant losses in milk yields or concentrations.

The protein self-sufficiency in Finland is only about 16 % while in the entire EU the percentage is between 20 and 30 %. The protein self-sufficiency in Finland could be drastically improved by expanding the cultivation area of legumes. At the same time the feeding costs could be lowered due to the high price of bought protein. Faba bean has proven to be a relatively safe and high yield-producing legume, which is also palatable and able to compete with the traditional grass silage.