Sähköpostia ohjaajalta : etäkommunikaation vaikutus leikkausprosessiin

Abstract

Opinnäytetyö on monimuotoinen, ja se koostuu tästä kirjallisesta osasta sekä teososasta, 21 minuutin pituisesta Lintu olkapäällä -dokumenttielokuvasta (Metropolia AMK:n tuotantoa 2014). Tämä tutkimusosa käsittelee dokumenttielokuvan leikkaajan ja ohjaajan etätyöskentelyn mahdollisuuksia ja esteitä.

Lintu olkapäällä -dokumentti (työnimi Turvassa) käsittelee 18-vuotiaan Veeran itsenäistymistä, suhdetta Aava-itsenäistymiskodin omaan aikuiseen Anniin ja Veeran haavetta ensimmäiseen omaan kotiin muuttamisesta. Dokumentissa seurataan Veeran elämää hänen asuessaan itsenäistymiskodissa Jyväskylässä tammikuusta kesäkuuhun 2014.

Itse tutkimus on tapausselostus Lintu olkapäällä -dokumenttielokuvan jälkityöprosessista. Tässä opinnäytetyön tutkimusosassa pohditaan, miten leikkaamistyö etenee ja yhteistyö ohjaajan kanssa toteutuu, kun aikataulusyistä ei ole mahdollista tavata ohjaajan kanssa leikkausvaiheessa kuin muutaman kerran. Lisäksi pohditaan, miten etätyöskentely vaikuttaa leikkauksen etenemiseen ja millaisia etuja ja haittoja tällaisesta työskentelytavasta on. Lopuksi ehdotetaan vaihtoehtoisia työskentelytapoja pääosin etätyöskentelynä toteutettavalle leikkausprosessille.

Tutkimusosan aineistona ovat sähköpostiviestit ohjaajan ja tuottajan kanssa tammikuusta lokakuuhun 2014 sekä jälkityöprosessin havainnointi leikkausprosessin aikana tehtyjä muistiinpanoja käyttäen. Materiaalin avulla tarkastellaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat jälkityöprosessin kulkuun, sujuvuuteen, ongelmakohtiin sekä niiden ratkaisuihin.

Dokumentin leikkaus on tapahtumien painottamista valitsemalla ja pois jättämällä, ja siten tapahtumien jäsentämistä ja järjestämistä. Oletuksena oli, että leikkaajan ja ohjaajan yhteistyö käytettävissä olevan kuva- ja äänimateriaalin saamiseksi mahdollisimman dynaamiseksi, kiinnostavaksi ja ehyeksi dokumenttielokuvaksi vaatii tiivistä kommunikaatiota. Opinnäytetyön johtopäätös on, että kasvotusten tehtävä leikkauksen suunnittelu ja toteutus helpottaa leikkausprosessia, mutta ei ole aina välttämätöntä.

The final project consists of two parts: a film production and a written report that reflects on the process and the end result. The film is a 21-minute documentary, Bird on the Shoulder (original title Lintu olkapäällä, 2014), which was a student production of Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. The written report discusses the benefits and obstacles of remote communication between the director and the editor.

Bird on the Shoulder is a portrait of the 18-year-old Veera, who has been taken into custody. She is living in Aava, which is a private social care unit that prepares young people for independence. The key elements of the film are Veera’s relationship with her supervisor Anni as well as her dream of moving to her own apartment. The documentary follows Veera from January to June 2014.

This report investigates the post production process of Bird on the Shoulder. The focus is on the progress of the editing process and on how the collaboration between the film’s director and editor is maintained when there are only a few face-to-face meetings between them. The report also indicates the pros and cons of remote communication when editing a documentary film. Furthermore, the study ponders on how remote communication impacts the progress of the editing process. Finally, the report proposes alternative methods to be used in remote work.

The main data used for this report consists of e-mail exchange between the film’s director, producer and the editor from January to October 2014, and the notes made by the editor during the editing process. The data is used to review the factors that influence the post-production process, its fluency, problem points and the solutions.

Editing a documentary is done by selecting, omitting and rearranging events and therefore accentuating and structuring them. The hypothesis of this study was that the collaboration between the director and the editor requires close communication so that they can create a film that is as dynamic, interesting and coherent as possible. The conclusion is that planning and implementing the editing process in face-to-face communication makes the process easier but is not, however, always an absolute necessary.