Tarinateatteri kertojan näyttämönä

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkimuskohteena on tarinateatteri-esityksen kontekstissa kerrottu ja esitetty henkilökohtainen tarina. Yksittäisen tarinan ja sen pohjalta improvisoidun esityksen välinen suhde on työn keskeinen “ydin” jota tulkitaan eri puolilta. Keskeinen näkökulma on kertojan näkökulma. Myös muut tarinateatteriesityksen osallistujat: katsoja, näyttelijä, muusikko ja ohjaaja esitellään.

Esimerkkitarinoina ovat kirjoittajan omat työn kirjoitusvaiheessa tarinateatteri-harjoituksissa kertomat tarinat. Niiden uudelleenkertomisen kautta avataan miten tarina ja esitys rakentuvat tarinateatterin prosessissa. Tarinoiden pohjalta improvisoidut esitykset, niiden katsomiskokemukset ja aiheen työstäminen monina tarinoina esitellään erilaisina dramaturgioina.

Tarinateatterin moninäkökulmaista ja reflektiivistä luonnetta avataan tuomalla Vilma Hännisen "sisäisen tarinan" käsite tarinateatterin esityskontekstiin. Kirjoittaja ehdottaa tarinateatteria mahdollisuudeksi tutkia yksilön "sisäisen tarinan" tarinoita esitysten kautta. Kirjoittaja esittelee kehittelemänsä mallin; "Tarinateatterin reflektoivan hermeneuttisen kehän", joka kuvaa “sisäisen tarinan” reflektoivaa käyttöä tarinateatterin esitystapahtumassa kaikkien osallistujien näkökulmista.

Tutkimusnäkökulma opinnäytetyössä on auto-etnografinen: kohteena ovat tekijän omat kokemukset tarinateatteri-näyttelijänä. Eri tavoin kirjoittamalla tekijä pyrkii avaamaan lukijalle ajatteluaan muodoissa, joihin lukija voi peilata omaa ajatteluaan. Työ on tekijä-lähtöinen, käytäntö-lähtöinen ja kuvaa tarinateatterin kertomistilannetta sekä tutkimuskohteena, että tutkimusmenetelmänä. Esitystä kuvataan kertojan näkökulmasta erityisesti “materiaalisena ajatteluna”.

This dissertation explores the performative storytelling process of playback theatre. The focus is on the single story and an improvised enactment performed straight afterwards. This pair of “the story told” and “the story performed” is explored in a variety of ways. The main viewpoint is the one of the teller’s. Also the other participants of the playback event ie. the conductor, actor, musician and spectator are introduced.

The writer re-tells her own stories, originally told in the rehearsal setting during the writing process of this dissertation. Through stories the process of telling and performing is explored, as well as different levels of a single enactment. Then the point of view changes to the teller as a spectator to her own stories.

The reflective aspects of playback theatre are explored in connection with Vilma Hänninen’s “inner narrative”; namely a mental process of telling and re-telling one’s autobiographical story to oneself. The writer introduces her model “The reflecting and the hermeneutic circle of playback theatre”, which offers a viewpoint of how the “inner narrative” can be used by all the participants in the playback event.

This dissertation uses so-called auto-ethnographic viewpoint: the writer is exploring her own work and practices as an experienced playback actor. The work is practice-led and the act of telling is introduced both as a subject of the research and a research method.