"Ja... Pyörii!" : onnistunut vuorovaikutus ja teknologian hyötykäyttö äänitystilanteessa

Abstract

Opinnäytetyössäni pohdin äänitystilanteissa tapahtuvia ilmiöitä ja tilanteita, pyrin löytämään keinoja joilla parantaa taiteilijan omakohtaista kokemusta normaalioloista poikkeavissa äänitysolosuhteissa. Esitän em. sisältöjä neljän esimerkkitapauksen (case) kautta, jotka pohjautuvat omiin studiopäiväkirjamerkintöihini. Näillä esimerkeillä pyrin selvittämään muusikon ja tuottajan/äänittäjän asennoitumista äänitysstudiotyöskentelyyn, mitkä ovat erot vai onko niitä. Kuinka valmistautua tilanteeseen ja varmistaa mahdollisimman luova ja hedelmällinen työympäristö joka ruokkisi työskentelyä entistä parempaan lopputulokseen.

Erinäisten äänitystilanteiden seuraaminen ja vastuunkantajanrooli on pakottanut minut pohtimaan äänitystilanteissa vallitsevien muuttujien, kuten asiakkaan, tilan ja laitteiston välisten vaatimusten tasapainoa suhteessa tarpeisiin. Kuinka saada paras irti ihmisestä hetkessä, jolloin pitäisi olla avoimimmillaan ja antaa sisimmistään kaikkensa kun työskentelytila ja -tilanne on usein totutusta poikkeava. Voiko tähän vaikuttaa vain puhumalla vai voinko auttaa tilannetta teknologisella osaamisellani? Olen pohtinut asiaa omien töideni parissa äänittäjä/tuottajana, studioavustajanroolissa kotimaisilla sekä ulkomaisilla albumeilla sekä muusikkona useilla levyillä. Käyn erilaisten studiotilanteiden tilanteita läpi anonyymisti pohjaten studiopäiväkirjamerkintöihini, joita olen kirjannut aktiivisimmin toimiessani studioharjoittelijana suomalaisessa äänitysstudiossa.

Studiossa työskennellessä minulle on tärkeintä taltioida ja saada taiteilijalle äänittäessä kuulokuva, siitä miten asiat halutaan kuultavan lopputuloksessa. Tämä helpottaa paljon äänitettävän kykyä esittää haluamansa kyseiselle taltiolle, koska muuttujia ei tarvitse miettiä eikä muusikko joudu kuvittelemaan että hän olisi tekemässä jotain muuta kuin oikeasti onkaan. Musiikkiäänitteen tärkein asia on tietenkin itse musiikki ja sisältö, mutta teknologia ja kyky hallita sitä on tärkeää jotta työskentely ja sisällön tulkitseminen olisi mahdollisimman helppoa.

In my final project, I try to find solutions to improve musicians’ actions and the way he/she experiences his/her effort during recording sessions. I examine this based on four studio projects that I have involved with in different roles during the last few years. I reflect on these sessions in my journal. Through these four examples, I try to identify similarities and differences between different sessions. I am eager to find some answers to such questions as: Can a producer help an artist with good guidance and/or could the performance soon to be recorded be enhanced with good engineering skills? Can technology be a critical tool to help an artist deliver his/her best in the recording studio?

I have taken part in different kinds of sessions as a musician, producer, recording engineer and recording assistant. I have made observations on various solutions and situations in recording sessions. Because of these different roles, I have been exploring actions and reactions on how to get the best out of the musician in a recording session. The recording session differs from the normal rehearsal or concert situation and therefore I try to find out, how to bring musicians closer to their comfort zone. By comfort zone I mean, for example, the rehearsal room and how it differs from a recording studio. I try to find out, if the difference matters and how to make the situations as comfortable as possible.

To me, in any of these roles, the main thing is to try to bring the sound as close to the wanted result as possible already during the recording session. It is important, because an artist reacts better to the sound when he/she does not have to miss the chance of using their intuition because of trying to imagine things. The most important thing in music is, of course, the music itself, but my study showed that the performance can be enhanced with effective use of technology.