Selvitys terveystarkastajien yhtenäisestä linjasta Oiva-tarkastuksissa Vantaalla

Abstract

Elintarvikevalvonnalla tarkoitetaan valtion ja kuntien tehtävää varmentaa elintarvikkeiden turvallisuutta ja elintarvikkeista annettujen tietojen oikeellisuutta. Elintarvikevalvonnan tulosten julkistamisjärjestelmä Oiva otettiin käyttöön Suomessa yhtenäistämään elintarvikevalvontaa valtakunnallisesti ja tuomaan elintarvikevalvonnan tulokset lähemmäksi kuluttajaa. Työn tarkoituksena oli selvittää, onko Vantaalla yhtenäinen linja terveystarkastajien välillä Oiva-tarkastuksissa ja tarkastella Vantaan elintarvikevalvonnan tuloksia vuodelta 2014. Työ tehtiin Vantaan kaupungin ympäristökeskuksen ympäristöterveydenhuoltoon, joka kuuluu maankäytön, rakentamisen ja ympäristön toimialaan.

Oivan myötä Vantaalla on yritetty luoda yhtenäistä linjaa tarkastajien välille, mutta asiaa ei ole tutkittu aiemmin. Tässä työssä yhtenäistä linjaa tutkittiin kahden ryhmätarkastuksen avulla. Ensimmäiselle ryhmätarkastukselle osallistui seitsemän tarkastajaa ja toiselle kuusi tarkastajaa. Tarkastajat tarkastivat saman kohteen yhtä aikaa ja raportoivat tulokset Oiva-arviointiohjeiden mukaisesti. Ryhmätarkastuksilla arvioitiin ennalta määrättyjä asiakokonaisuuksia arvosanoilla A, B, C ja D.

Ryhmätarkastusten tuloksista havaittiin, että Vantaalla terveystarkastajien välillä on eroja, jotka eivät kuitenkaan ole tilastollisesti merkitseviä. Eroihin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota, sillä samoista asiakokonaisuuksista oli annettu arvosanoja A:sta C:hen. Arvosana A tarkoittaa toiminnan olevan lainsäädännön mukaista, kun taas arvosana C annetaan, jos toiminta heikentää elintarviketurvallisuutta.

Lisäksi selvitettiin Oiva-tarkastusten tarkastusmääriä sekä arvosanojen jakaumaa kokonaisuudessaan, tarkastajittain ja toimintatyypeittäin vuoden 2014 osalta. Tuloksissa ilmeni, että Oiva-arvosanojen jakaumissa oli eroja niin tarkastajien kuin toimintatyyppien välillä.

Tulosten perusteella voidaan todeta, että lisää linjauksia ja koulutusta Oiva-arvioinnista tarvitaan. Työn tulokset osoittavat, että Oiva ei takaa yhtenäistä linjaa elintarvikevalvonnassa vaan lisäksi tarvitaan muita toimenpiteitä.

Food control means the government’s and municipality’s mission to ensure the safety of groceries and the correctness of information provided on groceries. A system for publishing food control’s results, called Oiva, was introduced to unify food control nationally and to make food control’s results more accessible for consumers in Finland. Aim of this thesis was to find out, if there is consistency between environmental health officers in Oiva inspection system in Vantaa area and also to examine the results of Vantaa’s food control during 2014. This thesis was commissioned by the Environmental Health Care Unit at the City of Vantaa’s Centre for Environmental Affairs, which belongs to the branch of land use, construction and environment.

After the Oiva system was introduced, there have been attempts to create consistency between environmental health officers, but there has not been any investigation about it before. In this thesis, consistency was investigated by two group inspections. In the first inspection group, there were seven environmental health officers participating, and in the second inspection group there were six environmental health officers. Environmental health officers inspected the same target at the same time and reported results according to the Oiva system’s evaluation instructions. Both of the inspection groups evaluated a predefined complex of issues by grades A, B, C and D.

It was observed in the results of group inspections that there are differences between environmental health officers in Vantaa but they are not statistically significant. However, there is a need for paying attention to the results because there was a case where grades from A to C were given in the same complex of issues. Grade A means the activity is according to legislation, while grade C means that the activity deteriorates food safety.

The number of Oiva inspections as well as the distribution of grades in the Oiva inspections as a whole and by environmental health officers and also by the type of activity during 2014 were determined. It was also found out that there were differences in the distribution of Oiva grades among environmental health officers and among the types of activity. The conclusion from the results is that there is a need for a clarified definition of policy and for education on evaluation with the Oiva system. The results show that the Oiva system does not guarantee consistency by itself. Other operations are needed as well.