Tanssijuus minussa

Abstract

Tutkin opinnäytetyössäni tanssijuuden yhteyttä ihmiseen. Kiinnostukseni aiheeseen on lähtenyt omista kokemuksistani tanssialan opiskelijana, tanssinopettajana ja tanssijana. Toteutin tutkimukseni haastattelemalla kolmea tanssialalla toimivaa ammattilaista Raisa Fosteria, Tomi Paasosta ja Elina Piristä. Tutkimukseni on laadullinen, ja olen toteuttanut sen kriittisen lähiluvun keinoin. Peilaan tekemiäni haastatteluja alan tutkimuskirjallisuuteen ja omiin kokemuksiini pyrkien löytämään vastauksia tutkimuskysymyksiini: Mitä tanssijuus on inhimillisessä kokemuksessa? Miten tanssijuus voisi muodostua osaksi ihmisen minuutta? Miten käsitys tanssista heijastaa omaa maailmankuvaa, ja millä tavalla tämä vaikuttaa toimintaan tanssialan ammattilaisena tanssialalla?

Olen tullut tutkimuksessani siihen lopputulokseen, että tanssijuuden yhteys ihmiseen on ohittamaton ja ensisijainen. Tanssijuuden avautuminen on yhtä kuin ihmiseksi kasvamista ja oman olemassaolonsa subjektiksi, kokonaisvaltaiseksi ihmiseksi tulemista. Tanssijuus ei synny kehoissa, joita kohdataan ja kohdellaan instrumentteina tai välineinä eli niin sanottuina objektikehoina. Tanssijuus paikantuu fenomenologiseen asenteeseen, jossa ihmisen oma kokemus tulee tunnustetuksi, nähdyksi ja olemassaolevaksi. Tanssinalan ammattilaisilla on osaltaan vastuu siitä, mikä tanssin merkitys ja asema yhteiskunnassa tulevaisuudessa on. Tästä syytä tanssijuuden kokonaisvaltaisuuden tulisi mielestäni olla tanssinopetuksen perusta.

This study complies information on how dance is related with humanity. My interest to this topic was inspired by my own experiments as a dance student, dancer and dance teacher. Hence I executed this research by presenting theme conversations. Here I interviewed three accomplished Finnish dance professionals Raisa Foster, Tomi Paasonen and Elina Pirinen. Reflecting those interviews to my own experiences and to dance literature research, I tried to find out the answers to my research questions: What is dance in human experience? How could dance be formatted as a part of my experience of myself? How our perception of dance is reflecting our worldview and how it effects to our way of working as professionals inside of the dance field?

In my research I have reached the conclusion that there is an unmissable connection between being a dancer and being a human being. To become a dancer equals becoming a human being, subject of your own existence, a holistic human being. This process cannot take place in bodies that are treated as objects or as instruments. The dance teaching should cultivate more phenomenological attitude and recognize of more dancers personal experiments, persons should be seen as whole and become valued as they are. This is related to the fact that professionals in the field of dance must take responsibility in what will be the meaning and the status of dance on a societal-level.