Vanhan Rauman paloturvallisuus

Abstract

Vanha Rauma on UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1991 valittu Pohjoismaiden suurin yhtenäinen puukaupunkialue, ja siten se edustaa erittäin arvokasta kulttuuri- ja luonnonperinnettä. Vanhoilla puutaloalueilla on kuitenkin paloturvallisuusriskejä, joita ei muilta alueilta löydy. Vuonna 2014 sattui useita tulipaloja puutaloalueilla Suomessa ja ulkomailla. Esimerkiksi Norjan Laerdalin suurpalon tapahtumat ovat herättäneet keskustelua ja pohdintaa mahdollisuudesta samankaltaisten tilanteiden sattumisesta Vanhassa Raumassa.

Työn tarkoituksena oli selvittää Vanhan Rauman alueen paloturvallisuuden tasoa sekä tutkia olosuhteita, joissa tulipalon leviäminen on todennäköisintä. Lisäksi työssä selvitettiin keinoja, joilla tulipalon leviämiseen voidaan varautua. Työ toteutettiin monimenetelmäisenä tutkimuksena, jonka tarkoituksena oli selvittää, mitä riskejä Vanhan Rauman kaltaisessa puutalokaupunginosassa on ja minkälaiset toimintaedellytykset pelastuslaitoksella on palon sattuessa. Tulosten perusteella opinnäytetyössä esitetään kehitysehdotuksia paloturvallisuuden parantamiseksi niin onnettomuuksien ehkäisyyn kuin operatiiviseenkin toimintaan.

Työssä käsitellyistä tapauksista selviää, että voimakas tuuli on merkittävin yksittäinen syy tulipalon nopeaan leviämiseen puutaloalueella. Paloturvallisuuden kehitysideoiksi työssä esitetään esimerkiksi asukkaiden valistamista, korjausrakentamisen yhteistyön jatkamista sekä omavalvonnan käyttöön ottamisen harkitsemista perinteisen palotarkastustoiminnan ohelle. Myös lisäveden järjestämisen ja rajoituslinjojen perustamisen säännöllinen harjoittelu on tärkeää tehokkaan sammutustoiminnan varmistamiseksi.

Old Rauma was listed as a UNESCO World Heritage Site in 1991, because it is the largest unified area of historical wooden houses in the Nordic countries that has remained intact. The area has significant historical and cultural value. There are, however, fire safety risks in areas of historical wooden houses that exists in no other residential area. There have been several fires in such areas lately in Finland and abroad. For example, the fire of Laerdal in Norway in 2014 has awaken discussions and speculations of the possibility of a similar accident happening in Old Rauma.

The aim of this final project was to study the level of fire safety in Old Rauma, to study the conditions when a fire would be most likely to spread and to find ways to prepare for such incidents. The final project was carried out as a multi-methodological study with the purpose to find out what kind of risks there are in areas of historical wooden houses such as Old Rauma and what kind of conditions to act do the rescue services have in case of a fire. Based on the results this final project contains propositions on how to improve the fire safety in Old Rauma by developing both the accident prevention and rescue operations.

The results show that a strong wind would be the main cause of a fire spreading rapidly in such an area. The fire safety of Old Rauma could be improved by educating the inhabitants, continuing cooperation with authorities when renovating houses and by requiring fire safety self-inspections along with traditional fire safety inspections. It also appears that frequent training in organizing additional water and fire control lines is crucial.