Tapaustutkimus: Valtioneuvoston linnan tornikello ja kellotaulujen pigmentit : monianalyyttinen lähestymistapa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia vuonna 1822 valmistuneen Valtioneuvoston linnan tornikellon kahden kellotaulun (VN1 ja VN2) pigmenttejä ja dokumentoida siihen liittyvät muut osat, kuten soivat kellot. Suomessa on tutkittu etupäässä vain maalausten ja tapettien pigmenttejä, eikä maassamme ole julkaistu aiemmin yksittäisen tornikellon osien dokumentointia ja materiaalitutkimusta. Koska kyseessä oli merkittävä historiallinen esinekokonaisuus, opinnäytetyön oleellisena osana oli myös esineen alkuperän tutkimus.

Olen selvittänyt työssäni Valtioneuvoston linnan syntyhistoriaa ja tornikellon hankintaan liittyneitä vaiheita. Käännättin tätä työtä varten hovikelloseppä Christian Möllingerin tornikellotarjouksen saksasta suomeksi. Tarjouksesta voi lukea, millaisen kellon Engel olisi halunnut tilata ja mitä se olisi tullut maksamaan.

Kerron, miten Senaatin päätöksellä tornikello tilattiin lopulta maamme tunnetuimmalta kellosepältä Jaakko Ala-Könniltä, mikä hänen taustansa oli ja miltä hänen valmistamansa tornikellot yleensä näyttävät. Olen jäljittänyt tornikellon soivien kellojen alkuperän Pietarin sijasta Valdaihin.

VN:n kellotaulujen materiaaleista on otettu mikroskooppikuvia ja niitä on analysoitu kannettavalla EDXRF-laitteella ja FTIR/ATR-spektrometrillä. Kellotaulujen maalikerroksien poikkileikkausnäytteitä on tutkittu SEM-EDS- ja Raman-spektroskopiatekniikalla Espanjassa. Maalikerrokset sisälsivät seuraavia alkuaineita: C, Mg, Al, Si, S, K, Ca, Ti, Cr, Fe, Cu, Zn, Sn, Ba ja Pb. Kellotauluissa esiintyi mm. näitä pigmenttejä: hiilimusta (C), lyijyvalkoinen [2PbCO3•Pb(OH)2,], Preussinsininen {Fe4[(Fe4CN6)]3}, lyijykeltainen = massikot (PbO), keltainen sinkkikromaatti (ZnCrO4), yhdessä bariumsulfaatin (BaSO4) kanssa, ftalosyaniininsininen (C32H16N8Cu) ja titaanivalkoinen = rutiili (TiO2) sekä VN2:ssa lisäksi lyijypunainen (Pb3O4) ja punainen okra = hematiitti (Fe2O3). Näistä moderneja pigmenttejä ovat vuonna 1847 yleiseen käyttöön otettu sinkkikromaatti sekä titaanivalkoinen ja ftalosyaniininsininen, jotka ovat 1930-luvulta.

VN1:n kellotaulun eri värivaihtoehdot on ajoitettu analyysitulosten ja historiallisen kuvamateriaalin avulla. Opinnäyteyössä kerrotaan myös uudella kuva-aineistolla, miten tornikellon restaurointihanke toteutettiin vuonna 2010 ja kuinka siinä hyödynnettiin tutkimuksista saatuja tuloksia.

The aim of this thesis was to study the pigments of the two clock-faces (VN1 and VN2) of the house clock of the 1822 constructed Senate House and to document its bells and other parts. In Finland mainly painting and wallpaper pigments has been studied, and there has not been previously published studies from the documentation and the material research of a single tower clock and its parts. Because VN is a significant historical entity, as an integral part of the thesis was to study the origin of the object.

In my work I have explained the origin of the Senate House – Palace of the Council of State, and the steps of purchasing the tower clock. I ordered a translation of the court watchmaker Christian Möllinger’s offer for this tower clock from German to Finnish. From that offer one can see, what kind of a clock Engel wanted to order, and how much it would have been cost.

I write about how the Senate decided to order the tower clock from our country’s best-known watchmaker Jaakko Ala-Könni, and his background, and how did his tower clocks tend to look like. I have traced the origin of the bells to Valdai instead of St. Petersburg.

Micrographs have been taken of the materials of the VN clock-faces. They have been analysed with a portable EDXRF and FTIR/ ATR spectrometer. The paint layers of the clock-faces have been investigated by SEM-EDS and Raman spectroscopy in the University of the Basque Country, Spain, by Dr. Kepa Castro. The paint layers contained the following elements: C, Mg, Al, Si, S, K, Ca, Ti, Cr, Fe, Cu, Zn, Sn, Ba, and Pb. There occurred e.g. these pigments: carbon black (C), lead white [2PbCO3•Pb(OH)2], Prussian blue {Fe4[(Fe4CN6)]3}, lead oxide (PbO, massicot), zinc chromate (ZnCrO4) with barium sulphate (BaSO4), phthalocyanine blue (C32H16N8Cu) and titanium white (TiO2, rutile), and in addition in the VN2: red lead (Pb3O4, minium) and red iron oxide (Fe2O3, hematite). The zinc chromate has been used since 1847. Titanium white and phthalocyanine blue are modern pigments from the 1930’s.

The colours of the VN1 clock-face have been dated. This thesis also contains new image material that describes how the clock was restored in 2010, and how the results of this research were utilized.