Perintäkuluvaatimukset ja uudistunut perintälaki : Tutkimus muutosten vaikutuksista perintäkuluihin Oulun käräjäoikeuden haastehakemuksissa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää millä tavoin uudistunutta perintälakia noudatetaan kuluttajaperinnässä Oulun käräjäoikeuden haastehakemuksissa ja onko perintätavoissa eroja eri perintätoimistojen välillä.

Vapaaehtoisessa kuluttajaperinnässä tulee noudattaa 16.3.2013 uudistunutta perintälakia. Uudistuksen suurimmat muutokset näkyvät perintäkulumäärissä. Uudistuksessa perintäkuluja on porrastettu enemmän ja tämän porrastuksen ansiosta perintäkulut ovat kohtuullisemmat kuin aiemmin. Lisäksi tavoitteena on parantaa kuluttajan asemaa perinnässä sekä selkiyttää hyvää perintätapaa.

Keskeisimpiin lähteisiin kuuluu voimassaoleva lainsäädäntö, lainvalmisteluasiakirjat, käräjäoikeu-den sisäiset ohjeet ja dokumentit sekä oikeuskirjallisuus. Keskeisimpiä lakeja olivat laki saata-vien perinnästä ja oikeudenkäymiskaari. Teoriaosuudessa käsitellään saatavien perintää kulutta-japerinnässä, summaarista menettelyä Oulun käräjäoikeudessa sekä perintäalaa Suomessa.

Tutkimusmenetelmänä käytimme kvantitatiivista eli tilastollista tutkimusta. Tutkimuksen kohtee-na olivat Oulun käräjäoikeuden summaariset haastehakemukset lokakuu- joulukuu väliltä vuodelta 2013, sekä vuonna 2014 ratkaistut riitautetut suppealla haastehakemuksella vireille tulleet asiat. Lisäksi haastattelimme hakemusasiain yksikön esimiestä.

Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Oulun käräjäoikeuden hakemusasiainyksikkö. Tutkimuskoh-teena olivat perintätoimistojen ja yksityishenkilöiden käräjäoikeuteen toimittamat haastehake-mukset.

Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että uudistunutta lakia noudatetaan saatavien perinnässä. Vuonna 2014 riitautetuista ratkaisuista 16 prosenttia oli riitautettu perintäkulujen osalta kokonaan tai osittain. Erilaisia tapoja periä velkoja on kuitenkin havaittavissa, esimerkiksi erittelyn suhteen. Tuloksien mukaan eniten haastehakemuksia lähetetään elektronisesti. Voidaan siis todeta, että konekielisiä ja kirjallisia käytetään entistä vähemmän. Tuloksista kävi ilmi, että sihteerien ja no-taarien ei tarvinnut tehdä suuria korjauksia perintäkulujen osalta.

The main research problem of this thesis was to find out how debt collection agencies implement the new law of consumer debt collection in practice. The aim was also to determine how the new law of debts can be seen in the applications for summonses in Oulu District Court.

In the consumer debt collection should follow the new law of collection. The Debt Collection law changed on 16 march 2013 and the major changes are reflected on collection costs. Because of this new law, the collection costs are now more reasonable than in the past. Although the new collection law should make debt collecting easier, the collection agencies apply the law very dif-ferently ways, which is reflected in their applications for summons.

This thesis was commissioned by The Application Unit of Oulu District Court. The thesis we includes applications for a summons from large and small collection agencies as well as from private individuals’ application for a summons. The theoretical part is about debt collection in consumer collection, summary procedure in Oulu District Court and collection sector in Finland.

Data consists of the current legislation, law preparation documents, internal instructions and doc-uments in district courts, as well as legal literature. The most important laws are the law of debt collection and the procedural code. The empirical part of this thesis was based on the quantitative research method. The research data was collected from the district court’s applications for a summons between October to December 2013, and from the decisions made in 2014. For the research the manager of The Application Unit was interviewed.

According to the analysis of the applications for a summons, most of the collection agencies followed the law of debt collection in their applications. We observed that there are different ways of collecting debts, example with debt specification. It also turned out that most of the applica-tions are sent electronically and as machine coded applications. As less and less applications are send in writing. The results showed that the secretaries and notaries did not have to make major corrections to the collection costs.