Uudistuva isyyslaki : Muutokset ja lapsen edun toteutuminen
Kotimäki, Kaisa (2015)
Kotimäki, Kaisa
Oulun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060212031
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015060212031
Tiivistelmä
Uusi isyyslaki hyväksyttiin 13.1.2015 ja se tulee voimaan 1.1.2016. Alkuperäinen isyyslaki säädettiin vuonna 1976, jonka jälkeen yhteiskuntamme moraalikäsitykset ja perherakenteet ovat muuttuneet oleellisesti. Avoliittojen määrä on kasvanut voimakkaasti, avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten määrä on noussut ja isyystutkimusmenetelmät ovat kehittyneet. Lisäksi Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin sopimuksiin, jotka ovat aiheuttaneet muutostarpeita kansalliseen lainsäädäntöömme.
Opinnäytetyön tärkeimpänä tavoitteena on selvittää mitkä ovat uuden isyyslain merkittävimmät muutokset ja miten lapsen etu toteutuu uudessa isyyslaissa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi ja tutkimus on kvalitatiivinen. Opinnäytetyö toteutetaan tutkimalla oikeusnormeja ja niiden ajatussisältöjä, sekä vertailemalla uutta ja aikaisempaa isyyslakia toisiinsa. Keskeisimmät lähteet ovat voimassa oleva isyyslaki (700/1975), uusi isyyslaki (11/2015) ja hallituksen esitys eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 91/2014 vp). Teorialähteinä käytetään myös muita lain esitöitä, oikeustapauksia ja oikeuskirjallisuutta. Työn kannalta tärkeimpänä oikeuskirjallisuuden lähteenä voidaan pitää Eva Gottbergin Perhesuhteet ja lainsäädäntö -teosta (2013).
Isyyslakiuudistuksen yleinen ja ensisijainen tavoite on edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa ja parantaa lapsen oikeutta saada tuntea biologiset vanhempansa. Näitä tavoitteita edistetään esimerkiksi luopumalla äidin oikeudesta vastustaa isyyden selvittämistä ja isyyden vahvistuskanteen nostamista. Isänä itseään pitävän miehen mahdollisuuksia nostaa kanne isyysasiassa vahvistetaan nykyhetkeen verrattuna. Miehen on mahdollista tietyissä rajatuissa tilanteissa vaatia myös aviomiehen isyyden kumoamista. Uudistukset parantavat myös naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Lastenvalvojan selvittämisvelvollisuutta isyysasioissa laajennetaan uuden lain myötä koskemaan alle 15-vuotiaiden sijaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Lastenvalvoja avustaa uuden isyyslain velvoittamana myös aviopuolisoita, jotka haluavat selvittää lapsen isyyden kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Uusi isyyslaki mahdollistaa isyyden tunnustamisen ennen lapsen syntymää ja myös lapsen kuoleman jälkeen, mikäli lapsi on kuollut niin pian syntymänsä jälkeen, ettei lapsen isyyttä ehditty tunnustaa lapsen eläessä. Uudistus helpottaa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isyyden vahvistamista parantaen eri perhemuotojen välistä tasa-arvoa. Kanneoikeutta laajennetaan koskemaan ennen isyyslain voimaantuloa syntyneitä lapsia, joiden kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi oli aikaisemman lain voimaantulosäännösten puitteissa päättynyt. Tehdyt uudistukset edistävät lapsen edun parempaa toteutumista ja lapsen mahdollisuuksia saada tietää oma biologinen alkuperänsä. Isyyden vahvistamisesta seuraa lapselle usein sekä sosiaalista että taloudellista etua, joten sitä voidaan pitää lähes aina lapsen edun mukaisena.
Opinnäytetyön tärkeimpänä tavoitteena on selvittää mitkä ovat uuden isyyslain merkittävimmät muutokset ja miten lapsen etu toteutuu uudessa isyyslaissa. Tutkimusmenetelmänä on lainoppi ja tutkimus on kvalitatiivinen. Opinnäytetyö toteutetaan tutkimalla oikeusnormeja ja niiden ajatussisältöjä, sekä vertailemalla uutta ja aikaisempaa isyyslakia toisiinsa. Keskeisimmät lähteet ovat voimassa oleva isyyslaki (700/1975), uusi isyyslaki (11/2015) ja hallituksen esitys eduskunnalle isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 91/2014 vp). Teorialähteinä käytetään myös muita lain esitöitä, oikeustapauksia ja oikeuskirjallisuutta. Työn kannalta tärkeimpänä oikeuskirjallisuuden lähteenä voidaan pitää Eva Gottbergin Perhesuhteet ja lainsäädäntö -teosta (2013).
Isyyslakiuudistuksen yleinen ja ensisijainen tavoite on edistää lapsen edun toteutumista isyysasioissa ja parantaa lapsen oikeutta saada tuntea biologiset vanhempansa. Näitä tavoitteita edistetään esimerkiksi luopumalla äidin oikeudesta vastustaa isyyden selvittämistä ja isyyden vahvistuskanteen nostamista. Isänä itseään pitävän miehen mahdollisuuksia nostaa kanne isyysasiassa vahvistetaan nykyhetkeen verrattuna. Miehen on mahdollista tietyissä rajatuissa tilanteissa vaatia myös aviomiehen isyyden kumoamista. Uudistukset parantavat myös naisen ja miehen välistä tasa-arvoa. Lastenvalvojan selvittämisvelvollisuutta isyysasioissa laajennetaan uuden lain myötä koskemaan alle 15-vuotiaiden sijaan kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia. Lastenvalvoja avustaa uuden isyyslain velvoittamana myös aviopuolisoita, jotka haluavat selvittää lapsen isyyden kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Uusi isyyslaki mahdollistaa isyyden tunnustamisen ennen lapsen syntymää ja myös lapsen kuoleman jälkeen, mikäli lapsi on kuollut niin pian syntymänsä jälkeen, ettei lapsen isyyttä ehditty tunnustaa lapsen eläessä. Uudistus helpottaa avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten isyyden vahvistamista parantaen eri perhemuotojen välistä tasa-arvoa. Kanneoikeutta laajennetaan koskemaan ennen isyyslain voimaantuloa syntyneitä lapsia, joiden kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi oli aikaisemman lain voimaantulosäännösten puitteissa päättynyt. Tehdyt uudistukset edistävät lapsen edun parempaa toteutumista ja lapsen mahdollisuuksia saada tietää oma biologinen alkuperänsä. Isyyden vahvistamisesta seuraa lapselle usein sekä sosiaalista että taloudellista etua, joten sitä voidaan pitää lähes aina lapsen edun mukaisena.