Suomessa yleisesti verovelvollisen yksilöurheilijan urheilutoiminnan tuloverotus

Abstract

KHO:n hyväksyvä päätös 2010:103 golfari Mikko Ilosen urheilutoiminnan yhtiöittämisestä vuonna 2010 poikkesi verottajan yleisestä kannasta, jonka mukaan urheilemista pidetään urheilijan henkilökohtaisena toimintana ja siitä saatuja tuloja henkilökohtaisina tuloina. KHO:n asemasta ylimpänä oikeusasteena johtuen KHO:n päätöksellä voi olla vaikutusta yksilöurheilijoiden verotukseen laajasti. Viimeisin laaja teos urheilun verotuksesta Suomessa ilmestyi vuonna 1995, jonka jälkeen Suomen vero- ja vakuutuslainsäädännössä on tapahtunut huomattavia muutoksia. Myös urheilun kaupallistuminen on kiihtynyt.

Opinnäytetyössä urheilijan verokohtelua selvitetään urheilijan näkökulmasta. Työssä selvitetään yksilöurheilijan urheilutoiminnan tulojen nykyinen verotuskäytäntö, edellytykset yksilöurheilijan urheilutoiminnan verotuksessa hyväksyttävälle yhtiöittämiselle sekä urheilutoiminnan yhtiömuotoisen harjoittamisen mahdolliset edut yksilöurheilijalle. Opinnäytetyö on vero-oikeudellinen tutkimus, jossa tutkimusmenetelmänä on lainoppi. Tutkimusaineisto koostuu pääasiassa lainsäädännöstä, viranomaismääräyksistä, oikeuskäytännöstä ja oikeuskirjallisuudesta. Yksilöurheilijan verotus noudattaa pääosin yleisiä verosäännöksiä, minkä johdosta urheilijan tulot ovat laajasti veronalaisia. Luonnollisen henkilönä urheilevan urheilijan urheilemisesta saamat tulot verotetaan ansiotuloina. Perinteisen näkemyksen mukaan urheilija ei voi olla yksityinen elinkeinonharjoittaja urheilemisen perusteella, eikä hän voi yhtiöittää urheilutoimintaansa. Urheilemisesta saatuun tuloon on verolainsäädännössä liitetty kaksi käsitettä: urheilijan palkkio, johon tulon tosiasiallisen luonteen arviointi näytettäisiin perustettavan, ja urheilutulo, jolla näytettäisiin arvioitavan ainoastaan tulon rahastoitavuutta. Saadakseen urheilijan palkkioita on henkilöä pidettävä verotuksessa urheilijana ja hänen harjoittamaansa lajia urheiluna. Yksilöurheilijan verotuksessa erityishuomioita liittyy mm. palkintoihin, luontoisetuihin, ulkomaantuloihin, apurahoihin ja stipendeihin, lahjoihin, sponsorituloihin, vähennyksiin sekä kulukorvauksiin. Urheilutulon jaksotuksesta on tuloverolaissa erilliset säännökset. Osakeyhtiön, johon urheilijan urheilutoiminta on yhtiöitetty, mahdollinen sivuuttaminen perustuu VML:n yleiseen veronkiertolausekkeeseen. Verotuksessa hyväksyttävän osakeyhtiön elinkeinotoiminnan on oltava liiketoimintaa. KHO:n päätöksestä selviää, että urheilutoimintaa harjoittavan yhtiön liiketoiminnan harjoittamista arvioidaan yleisillä liiketoiminnan tunnusmerkeillä. Yhtiöittäminen mahdollistaa urheilijalle varojen paremman vallinnan ja YEL-vakuutuksen. Se yhtenäistää kotimaisten ja ulkomaisten pelipalkkioiden käsittelyä ja pienentää verorasitusta. Osakeyhtiössä urheilija myös välttyy ongelmalliselta tulon luonteen arvioinnilta.