Installaatio museo-objektina ja konservoinnin kohteena : mitä säilytämme?
Miettinen, Marianne (2015)
Miettinen, Marianne
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061013044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015061013044
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tutkimuskohteena on museon kokoelmaan kuuluva installaatio ja sen museouran eri vaiheet. Installaatiota tarkastellaan biografisesta näkökulmasta edeten vaiheittain installaation museouran alusta sen mahdolliseen päättymiseen asti. Museokontekstissa installaatio on dokumentoinnin, uudelleeninstalloinnin ja muiden konservoinnin toimenpiteiden sekä erilaisten museokäytäntöjen kohteena. Tutkimuksen tarkoituksena on pohtia miten nämä eri käytännöt ja interventiot mahdollisesti muuttavat installaation luonnetta.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja se kerää useita installaation esittämiseen, uudelleeninstallointiin ja tulkintaan sekä säilyttämiseen liittyviä näkökulmia yhteen. Opinnäytteen kysymyksenasettelut kumpuavat konservoinnin etiikan ja konservoinnin nykyteorian tarjoamasta viitekehyksestä. Tästä viitekehyksestä nousevat tulkinnan kohteeksi keskeiset autenttisuuden ja taiteilijan intention käsitteet.
Modernin taiteen ja nykytaiteen taidemuotona installaatio on konservoinnin näkökulmasta haasteellinen siksi, että sen ominaisuuksiin kuuluvat olennaisesti tilallisuus, prosessimaisuus, tai jopa väliaikaisuus ja katsojan kokemuksellinen läsnäolo. Installaatiolle luonteenomainen määrittelemättömyys tai muutosalttius on haaste nykytaiteen museolle. Jotta katsojan elämys voidaan säilyttää autenttisena, joudutaan usein turvautumaan ratkaisuihin, jotka ovat ristiriidassa konservoinnin klassisten periaatteiden kanssa. Installaation säilymisen kannalta olennaiseen rooliin nousevat monipuoliset dokumentointimetodit, toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö eri osapuolien välillä sekä hyvä tiedonhallinta. Konservaattorin roolin monipuolistuminen edistää osaltaan installaation säilymistä.
Opinnäytteen tarkoituksena ei ole antaa yleispäteviä ohjeita installaation uudelleeninstalloinnin tai säilyttämisen kysymyksiin, vaan tuoda esiin niitä näkökohtia, jotka tulisi ymmärtää ja huomioida installaation museokäytössä ja mahdollisen konservointistrategian suunnittelussa. Installaatioita koskevaa konservoinnin metodologiaa tai sen kriteerejä kehitellään konservointialalla edelleen.
Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja se kerää useita installaation esittämiseen, uudelleeninstallointiin ja tulkintaan sekä säilyttämiseen liittyviä näkökulmia yhteen. Opinnäytteen kysymyksenasettelut kumpuavat konservoinnin etiikan ja konservoinnin nykyteorian tarjoamasta viitekehyksestä. Tästä viitekehyksestä nousevat tulkinnan kohteeksi keskeiset autenttisuuden ja taiteilijan intention käsitteet.
Modernin taiteen ja nykytaiteen taidemuotona installaatio on konservoinnin näkökulmasta haasteellinen siksi, että sen ominaisuuksiin kuuluvat olennaisesti tilallisuus, prosessimaisuus, tai jopa väliaikaisuus ja katsojan kokemuksellinen läsnäolo. Installaatiolle luonteenomainen määrittelemättömyys tai muutosalttius on haaste nykytaiteen museolle. Jotta katsojan elämys voidaan säilyttää autenttisena, joudutaan usein turvautumaan ratkaisuihin, jotka ovat ristiriidassa konservoinnin klassisten periaatteiden kanssa. Installaation säilymisen kannalta olennaiseen rooliin nousevat monipuoliset dokumentointimetodit, toimiva vuorovaikutus ja yhteistyö eri osapuolien välillä sekä hyvä tiedonhallinta. Konservaattorin roolin monipuolistuminen edistää osaltaan installaation säilymistä.
Opinnäytteen tarkoituksena ei ole antaa yleispäteviä ohjeita installaation uudelleeninstalloinnin tai säilyttämisen kysymyksiin, vaan tuoda esiin niitä näkökohtia, jotka tulisi ymmärtää ja huomioida installaation museokäytössä ja mahdollisen konservointistrategian suunnittelussa. Installaatioita koskevaa konservoinnin metodologiaa tai sen kriteerejä kehitellään konservointialalla edelleen.