Hoitoyksikköön perehdyttäminen

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa hoitoyksiköiden perehdytyskäytäntöjä ja niiden eroavaisuuksia eri asemien välillä, sekä saada tietoa perehdytyslomakkeen käytöstä ja sen kehittämistarpeista. Tavoitteena oli laatia ehdotuksia perehdytyksen yhdenmukaistamiseen, kehittää perehdytyksen laatua ja potilasturvallisuutta, sekä edesauttaa hoitoyksikköön siirtyvien henkilöiden valmiuksia ja motivaatiota työskennellä hoitoyksiköissä. Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen kanssa.

Kyselylomakkeita lähetettiin 40 kappaletta, vastausprosentti oli 58 % (n=23). Aineisto kerättiin Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen hoitotason pelastusasemilla työskenteleviltä palomies-ensihoitajilta. Tutkimukseen osallistuvia pelastusasemia olivat Haaga, Malmi ja Mellunkylä. Aineisto analysoitiin IBM® SPSS® Statistics (Version 21) -ohjelmalla.

Tulosten perusteella perehdytyksen toteutumisessa on puutteita ja eri asemien välillä on eroavaisuuksia. Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen perehdytysohjetta perustason henkilöstön perehdytykseen hoitoyksikköön ei ole noudatettu. Perehdytysohjeen mukaisesti kaikkien perehdytettävien pitäisi täyttää raportti perehdytyksen toteutumisesta ja toimittaa se ensihoitoyksikköön. Kukaan kyselyyn vastanneista ei ollut palauttanut raporttia. Perehdytystä ei myöskään järjestetty yhdenvertaisesti kaikilla kolmella hoitotason pelastusasemalla.

Tutkimustulokset osoittavat, että jatkossa perehdytyksessä tulisi huomioida, että se etenee perehdytysohjeen mukaisesti. Ohjeen mukaisella perehdytyksellä lisättäisiin työssäjaksamista ja hoitoyksiköissä työskentelevien henkilöiden valmiuksia työskennellä hoitoyksikössä, sekä motivaatiota suorittaa laadukasta ensihoitoa. Lisäksi sillä parannettaisiin potilasturvallisuutta.

Työntekijän ja esimiehen vastuuta perehdytyksen etenemisestä ohjeen mukaan voisi painottaa valvomalla perehdytysraportoinnin toteutumista tarkemmin. Jatkotutkimusehdotuksena voisi olla perehdytysohjeen päivittäminen ja sen vuorokohtainen käyttöönotto. Lisäksi perehdyttäjäkoulutuksen järjestäminen voisi tulevaisuudessa parantaa perehdytyksen laatua ja yhdenmukaisuutta.

Purpose of this study was to identify critical care units orientation practices and the differences between the various stations, as well as get information on the orientation form use and development needs. The aim was to draw up proposals for orientation standardizing, improve the quality of orientation and patient safety, also support in to critical care units transitive personnel transferrable skill and work motivation. This thesis is done by cooperating with Helsinki City Rescue Department.

Survey forms were sent 40. The response rate was 58% (n = 23). The data was collected from firefighter-paramedics working in critical care stations of Helsinki City Rescue Department. Participating rescue stations in the study were Haaga, Malmi and Mellunkylä. Data analysis was performed on IBM® SPSS® Statistics (Version 21) program.

According to results there is lack of actualization in orientation and there are differences between separate stations. Orientation manual in to critical care units of Helsinki City Rescue Department made for introduction for basic level personnel has not been followed. In accordance with the orientation manual all who participate in orientation should be instructed to fill orientation report about orientation fulfillment and submit it to the emergency medical service unit. None of the respondents had not returned the report. Orientation has not been organized on an equal basis in all three treatment level rescue stations.

The results show, there should pay attention to orientation proceeding according to the orientation manual in the future. Orientation increases employee´s work managing, capacity of people working in critical care units, as well as the motivation to perform high quality emergency medical care, and improves patient safety.

Employee´s and manager´s responsibilities in proceeding orientation according to the manual and filling in orientation reports more detail could be emphasized by accurate supervision. Proposal for further studies could be updating the orientation instruction and its shift specific deployment. In addition the organization mentor training could improve the quality and uniformity of orientation in the future.